Kesän alku ilman pihaa ja poraa

Kesäkuu vei mennessään pitkäaikaisen vaiteliaisuuden täällä blogissa. Lieneekö luonnon herääminen, vai värien palaaminen saanut aikaiseksi taas halun kirjoittaa?

Aikaisempina vuosina kesä on alkanut piharoskien karsimisella tai muuntamisella roskista silmäniloksi.

Riippakoivun pudonneet oksat saivat uuden muodon kranssien pohjana ja kuivuneet ruohotuppaat päätyivät osaksi kesäkukkien asetelmia. 

Tänä kesänä lähin ulkotilani on muuttunut pihasta parvekkeeksi, joten ensimmäiset kesätoimet kohdistuivat siihen. Syksyllä asetetut kuiva-asetelmat vaihtuivat värikkäisiin kesäkukkiin, ilman pienintäkään ajatusta yhdestäkään trendiväristä tai muoti-ilmiöstä.
- Parvekesomistuksen ydinajatuksena vallitsi pakkomielteinen porakoneen välttely.

Hylkytavarasta somisteeksi

Kukkalaatikko ompelukoneen laatikkokehikosta ja säkkikankaasta

Metsärinteeltä mukaan tulleesta, silmääni miellyttävästä "hylkytavarasta" sai luvan tulla parvekesomisteita ja ruukunpäällisiä. Aikoinaan kirppikseltä ostamani ompelukonelaatikot saivat luopua kehikoistaan, jotka siirtyivät korvaamaan parvekelaatikot. Kehikoihin asettamani säkkikankaat peittävät sopivasti alla olevat muoviruukut kätköönsä.
Estin kasteluveden valumisen, vetämällä pakastepussit muoviruukkujen päälle.

Alkuun oli ongelmana se, että parvekekaiteeseen ei voinut saada minkäänlaista kannaketta. Tähän ongelmaan tuli ratkaisu poistamalla koukut neljästä halvasta henkarista ja taivuttamalla ne niin, että koukun toinen pää tarttuu parvekekaiteen taivutetun peltireunan taakse ja toinen pää kiertyy laatikon kehikon reunalistan alle. Sitten vielä kieppi rautalankaa koukkujen ympäri varmistukseksi.

Symmetrisestä epäsymmetriseksi

Koska laatikkokehikot ovat pienet, jäi vaihtoehdoksi asettaa kumpaankin kaksi kukkaa, jolloin ns. asetelman säännönmukainen toteutuminen ei päässyt ihan helpoimmillaan toteutumaan. Parillinen määrä on harvoin mielenkiintoinen asetelmissa. Tämän vuoksi rikoin symmetrisyyttä valitsemalla päätyihin eri kokoiset lumisade-kukat ja lisäsin pienemmän päätykukan alle punaisen verkonkohon. Näin symmetrisyys väheni, muuttamatta asetelmaa toispuoleiseksi tai kieron näköiseksi.

Hylkyjen liitto

Edellisessä kodissani abstraktinen tauluni miellytti silmääni tupakeittiön seinällä. Täällä se ei tuntunut löytävän paikkaansa mistään, joten aikeissa oli luopua koko taulusta. Oli myös epäkäytännöllinen maalausteline, joka ei koskaan pysynyt kasassa varsinaisessa hommassaan. Olin jossain vaiheessa suunnitellut telineestä jopa lampunjalkaa, joka testatessa ei sitten tuntunutkaan toteuttamisen arvoiselta.
- Niinpä kehittyi ajatus yhdistää nämä kaksi "hylkyä" keskenään parvekkeellani ja onnistua samalla välttämään edelleen porakoneen käyttöä.

Lahjakukat linnunpesäksi

Sain lahjaksi upean amppelikukan. Oli laitettava mietintämyssy syvälle päähäni, jotta keksisin, miten saisin kukan arvoiseensa paikkaan. Suuri kukka toi mieleeni kukkaniityn tai linnunpesän, joten käteni väsyttyä sovitteluhommassani, päädyin asettamaan Martti-hanheni sen päälle. - Joten, ei muuta kuin muoviset kannakkeet irti ja pesä hanhineen parvekkeen aurinkoisimmalle paikalle.
Tällä paikalla kukka ei valitettavasti saa loistaa kauneuttaan pihassa kulkeville, mutta itselleni se on juuri näyttävimmällä paikallaan.

Kesäsisustus vapaalla kädellä

Tämä on elämäni ensimmäinen parveke, jonka olen luonut kesähuoneeksi. Yksinkertaisuudessaan se on itselleni viihdyttävä paikka, joka oli kiva ja yksinkertainen luoda.
Ehkä ensi kesänä teen sen toisin? - Tai sitten en. 😊

- Tse -

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Joulusomistusta

Jostain syystä tänä vuonna en ole ollut niin innokas joulusomistuksiin, kuin menneinä vuosina. Jotain on kuitenkin tullut tehtyä, kuten pääkuvassa olevat jääkukat.

Muistin lukeneeni jostain, miten tehdään jääkukkia rasvattomasta piimästä tai jogurtista, enkä malttanut olla kokeilematta sitä itsekin. - Googletin aiheeseen liittyviä sivuja, jotta en tekisi kovin samanlaisia, kuin on jo aiemmin tehty.

Pengoin joulukoristelaatikoita ja löysin huopaisia lumitähtiä, jotka olin pari vuotta sitten leikannut jostain koristenauhasta. Yksi tähti riitti toimimaan leimasimena tällaiseen jääkukka-asetelmaan.
- Eipä sitten muuta kuin jogurttia matalalle lautaselle ja töpsöttelemään.

Painelin huopatähdellä aina useamman kerran kastelun jälkeen, josta johtuu, että tähdet ovat läpikuultavuusasteeltaan erilaisia. Siksi tulee sellainen harha, kuin ne leijuisivat lasin sisällä, joku lähempänä ja joku kauempana. Olohuoneesta tuleva valo saa kolmiulotteisuuden vaikutelman korostumaan entisestään, kun tähdet heijastuvat peilikuvana uloimpaan ikkunalasiin. 

Ihan mukavalta näyttävät kuurankukat päivälläkin. 

- Tuohon ylemmäksi kun vielä ripustan viime jouluksi tekemäni kranssin, niin taitaa tulla aika nätti.

Niksi-Pirkka: Ikkunan koristelu piimällä

Lautasliinoista lumipalloiksi

Tämä lyhty lumipalloineen on jo ehtinyt "esiintyä" Facebookissa ja "Päivän höpinöissä". Kun se pääsee näihin postauksiinkin, se on helpompi etsiä blogista jälkikäteenkin.

Lumipallot ovat muodostuneet lautasliinoista revityistä paloista, jotka liisteröitiin ilmapallojen päälle, kuivattiin ja poistettiin pallot sisältä. Lisäksi vielä hymytähti ja ystävältä saadut ledivalot.

Olen aina tykännyt kovasti valopalloista, joita on netissä monenlaisia versioita, eri materiaaleista valmistettuina.

Mietin, että haluaisin tehdä oman versioni niin, että pallo muistuttaisi mahdollisimman paljon oikeaa lumipalloa, sekä valoilla, että valaisemattomana. 

Kokeilin ensin vanua ja vaahtomuovia, mutta ne eivät antaneet toivottua ulkonäköä.
Pieneksi puhallettuja ilmapalloja makasi pöydälläni odottamassa uutta kokeilua monta päivää, kunnes keksin, että ohut lautasliina voisi liisterin kanssa antaa oikean vaikutelman ja päästää valoakin sopivasti läpi. 

- Sotkuista hommaa oli, mutta lopputulos miellytti.

Tällaiselta lyhty näytti viime vuonna.

Kylpyhuoneen ikkunasomistus

Kylpyhuoneen ikkunassa on huurre-tarra. Leikkasin kakkupaperista ikkunoiden väliin, eli etulasin takapuolelle "yläkapan". 

Lisäsin vielä sydänmobilen ikkunoiden väliin. - Sydämet näyttävät kelluvan maidossa.

Mukavaa joulunalusaikaa 💚

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

CD-tornista WC-kalusteeksi

Cd-torneja on nykyään paljon myytävänä netti- ja kivijalka-kirppareilla, koska suuri osa ihmisistä on siirtynyt käyttämään nettisovelluksia ja -tallennuspaikkoja. 

Oma tornini on ollut myös jo vuosia puutarhavajassa odottamassa uutta käyttötarkoitustaan, kunnes tuli tarve saada kylpyhuoneen allaskaappiin enemmän tilaa purnukoille. Torni vie vain vähän lattiatilaa ja toimii hyvin yhtäaikaa wc-rullien säilytystilana ja käytössä olevan rullan telineenä. Tämä torni on n. metrin korkuinen.

Tekotapa

1. Poistin kaikki cd-levyjen kannakkeet sivuseinämistä.
2. Leikkasin mattopuukolla kahdesta Outly-purkin korkin jenkaosasta n. 2 cm:n levyiset palat, jotta wc-rullan sisään tuleva putki tai pyöreä rima mahtuu muodostuneesta aukosta.
   
   
   
   
3. Liimasin kaksipuolisella karhuteipillä korkit tornin yläosaan kuvan tavalla niin, että jää tilaa täydelle wc-rullalle.
   
   

   

Wc-rullan kannakkeeksi kelpaa muoviputki tai pyöreä puurima. Tässä olen käyttänyt rikkoutuneesta wc-paperitelineestä jäänyttä kannaketta, jossa on kaksi putkea sisäkkäin. Jousi toisessa päässä antaa putkelle mahdollisuuden puristua korkkien väliin.

Täysiä rullia saa mahtumaan enemmän alaosaan, kun asettelee ne poikittain ja litistää vähän.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Millaiset somisteet katajakranssille? - Syksy

Syyskranssi

Sain vuosia sitten ystävältäni katajasta sahattuja kiekkoja. Olen vuosia vain ihaillut niiden hyvää tuoksua, kunnes mieleeni tuli tehdä niistä jonkinlaisen seinäkoristeen. Yllättäen törmäsin netissä katajakiekoista tehtyihin kransseihin. Mieleeni tuli, että "tuostapa voisi kehitellä omanlaisensa version".

– Tämän version erilaisuutena on se, että siinä on "hyllyt", joihin voi vaihtaa kulloiseenkin sesonkiin sopivat koristeet.

– Toinen erilaisuus saattaa olla se, että yleensä nämä puukiekkokranssit asetellaan jonkin pyöreän muodon ympärille. Tässä asettelin palat vapaasti pyöreään muotoon. Liimana käytin Erikeeperiä, koska vuosia sitten tekemäni kuumaliima-liimaukset ovat alkaneet irtoilemaan, ja tämän haluaisin pysyvän pitkään kasassa.

Kranssin koko: n. 26 cm.

Syyskranssin somisteet ja muu materiaali

• vaahteranlehtiä
• kuihtunutta katajaa
• rautalankaa

Vaahteranlehdet on taiteltu ruusun terälehtien muotoon ja sidottu rautalangalla toisiinsa. Lehtien ruodot/varret toimivat sidontapohjana kun valmiit ruusut kiinnitetään köynnökseksi. Samalla on kiinnitetty ruusujen väleihin myös kuihtuneet katajanoksat.

Köynnöksen voi kiinnittää tarvittaessa katajakranssiin rautalangalla. Tässä kranssissa köynnös asettuu niin sopivasti kranssin "hyllyille", ettei kiinnitystä ole tarvittu.

Ruusujen valmistaminen vaahteranlehdistä (video)

Näin tehtiin katajakranssin syyssomistus 🤩

-Tse-

"Millaiset somisteet katajakranssille?" - aiemmin julkaistut:

• Ystävänpäivä
• Pääsiäinen

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Jakkaran uusi päällinen ja kiinnitystapa

Vanhoista verhoista, ylijääneestä huonekalukankaasta ja vanhoista poplarin napeista muodostui tupaan käytännöllinen ja muun sisustuksen kanssa yhteensopiva jakkara. 

Moninkertaista uusiokäyttöä

Helmakangas on alunperin kirpputorilta ostetun verhokapan prodeerattua kangasta, josta on tehty myös eteisen laskosverho ja tuolin irtopäällisen helman kulmalaskosten pohjat. Jakkaran istuinosan huonekalukangasta on myös eteisen tuolin istuin- ja selkänojassa.

Kuvan jakkaroita on kotonani kaksi kappaletta, joista toinen on makuuhuoneessa suuren viherkasvin alusjakkarana. Olen saanut ne vuosia sitten ystävältäni, jonka kesämökillä ne olivat olleet alkuperäisinä kalusteina ja saivat väistyä uusien kalusteiden tieltä. - Verhoiltu tuoli on on siis varsinainen uusiokäytön malliesimerkki.

Tavanomaisesta poikkeava kiinnitystapa

Halusin, että päällinen tulisi olemaan helposti irrotettava, ilman ommeltavia nauhoja tai niittejä. Ratkaisu tähän oli toteuttaa homma napeilla ja nyöreillä. Päällisessä on käytetty kannallisia nappeja. 

Nyörin punoin istuinosan huonekalukankaasta purkamistani langoista. Siinä olisi hyvin voinut käyttää muunkinlaista nyöriä, kuten esim. ohutta juuttinarua.

Helmakankaassa on 4 nappia, tasaisin välein. Nyöri on pyöräytetty jokaisen napin ympäri kerran ja johdatettu jakkaran jalkojen takaa. Lopuksi nyöri on sidottu viimeisen jalan ympäri.

Leikkaus ja ompelu

• Istuinosa on leikattu tuolin istuimen avulla leikatun kaavan mukaan niin, että saumavaroiksi on lisätty 1,5 cm
• Helmaosa: 2 x lopullinen helmakorkeus + 1,5 cm saumavara, vaakasuunnassa tuolin istuinosan ympärysmitta + 1,5 cm saumavara.
• Koska käyttämäni helmakangas on läpinäkyvää, leikkasin helman taitoksen sisään läpinäkymättömän verhokankaan palan.
• 2,5 cm:n vahvuinen vaahtomuovi leikataan tasan jakkaran istuinosan kokoiseksi.
• Leikkaa vaahtomuovin kokoinen pala liukuestettä. Voi olla samaa, jota käytetään pöytäliinojen alla.

1. Kaikkien palojen huolittelu/siksakkaus ympäriinsä (jos on käytetty helman sisällä läpinäkymätöntä kangasta lisänä, se voidaan huolitella muun helmaosan kanssa yhteen samalla ompelukerralla)
2. Helma taitetaan kaksinkerroin ja ommellaan istuinosaan.
3. Ommellaan helman sivusauma.
4. Ommellaan napit.
5. Asetetaan liukueste jakkaran istuinosan päälle.
6. Asetetaan vaahtomuovi liukuesteen päälle.
7. Asetetaan päällinen vaahtomuovin päälle.
8. Pujotetaan nyöri ja solmitaan viimeiseen jalkaan.

Päällisen voi tehdä tiukemmaksikin, mutta kokeilun kautta päädyin tällaiseen. Nyörit ja liukueste pitävät päällisen hyvin paikoillaan.

Uusi päivitys samoilla kankailla

Päivitetty: 12.3.2021

Vaihdoin vanhat nyörit paksuun muurarin naruun ja lisäsin istuimeen napin ja ristiin-nyörityksen sekä yhden 2,5 cm:n vahvuisen vaahtomuovin pehmusteeseen. Tällä kertaa niittasin päällisen istuimen alle ja vedin reunan nyörin nappilenkin läpi. 

Nappi on kiinnitetty muurarin narulla, joka on vedetty istuimen reiän läpi ja solmittu tyhjään lankarullaan, jonka avulla lanka kierrettiin todella tiukaksi, jolloin nappi painui syvemmälle pehmusteeseen. Langan kierteet pysyvät purkautumatta, kun lankarullan läpi ruuvattiin pitkä ruuvi, joka toimii stopparina ja pitää samalla napin syvällä pehmusteessa.

Istuimen päällä olevan nyörityksen aloitin sitomalla lenkkisolmulla muurarin narun jakkaran jalkaan. Vedin narun istuimen päältä, kiersin kerran napin ympäri ja jokaisen jalan  takaa. Langan kierto jalan takaa tulevaan naruun, jotta naru osuu kiristämällä jalan keskikohtaan... Viimeisen jalan kohdalla vedin langan jakkaran alla vastapäiseen jalkaan ja solmin parilla merimiessolmulla. Lopuksi niittasin narun pään pohjaan.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Lyhdyistä käytännölliset kalusteet

Jokunen vuosi sitten Minimanissa oli myynnissä suuria ulkolyhtyjä, joiden koko loi ensisilmäykseltä tuntuman ennemminkin huonekalusta kuin ulkolyhdystä – siitäkin huolimatta, että esineen päällimmäisenä osana oli kartiomallinen peltikatto, jonka keskellä oli lyhdylle ominainen korotus ilmareikineen.

Ostin lyhtyjä neljä kappaletta jo valmiiksi miettimiini kohteisiin. Nämä kohteet olivat olohuone ja eteinen. 

Säilyttimiksi ja kukkapylväiksi olohuoneeseen

Olohuoneeseen tein kahdesta lyhdystä säilytyskalusteet, joiden ikkunallinen osa muuttui vitriiniksi ja laatikot säilytyslaatikoiksi, joissa toisessa kalusteessa on ompelutarvikkeet ja toisessa sekalaista tavaraa tulentekovälineistä usp-tallentimiin yms. Olohuoneen kalusteena ne toimittavat myös kukkapylvään virkaa.

Eteisen kalusteeksi

Eteiseen tarvittiin joku senkkimäinen kaluste, jossa löytyisi myös kengille säilytystilaa. Kahdesta lyhdystä tuunattiin alustat tummaksipetsatun liimapuun alle, jonka reunaan lisäsättiin kulmalista verhovaijeria varten. Kun nauhakujallinen verho ripustettiin vaijeriin, sen taakse muodostui kengille säilytystila. – Senkin kantta ei ole ollut tarvetta kiinnittää mitenkään. 

Jätin kannen pitkäksi, koska alussa oli tarkoitus lisätä sivuille vielä pienet vetolaatikot. Kannen pituus ei ole kuitenkaan haitannut, vaikka laatikoita ei tullutkaan.

Senkin kannen alapintaan ruuvattiin silmukkaruuvit joihin voi ripustaa kenkäripustimella saappaita. Myös lattialle mahtuu monet kengät piiloutumaan verhon taakse.

– Valitettavasti en saanut kuvaa parempilaatuiseksi.

Pintakäsittelyt ja lisämateriaalit

Olohuone:

• petsaus
• kansi liimapuusta
• koristeniitit kannen etukulmiin ja laatikoiden kulmiin.

Eteinen:

• maalaus mattapintaisella paneelikattomaalilla
• valepatina ruskealla petsillä
• liimapuukansi, joka on petsattu
• verholista kannen etureunaan (kulmalista, jonka toinen puoli on kiinnitetty kanteen)
• verhovaijeri
• silmukkaruuvit verhovaijerille ja saappaiden ripustustukseen kannen alle.

– Näitä oli nopea ja mukava tuunailla 😊

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Vanha, riittoisa ruokakaluston kaappi

Tämä aamiais-/baarisitiski on tehty vanhasta ruokakaluston kaapista, joka on toiminut aiemmin olohuoneen kirjahyllynä jo muutamissa aiemmissakin kotiosoitteissa vuosien varrella. Ostovuosi oli 1980.

Alaosaan on lisätty korotukset, joiden päällä on kajuutan pöytää muistuttava, vanhan sohvapöydän kansi, jollainen on myös pienemmässä koossa "katoksena". Vitriinissä ja välitilassa on valot. 

Tiskin sisäosaan piiloutuvat kotiteatterilaitteet ja tulostin. Lisäksi osa keittiotarvikkeista on löytänyt paikkansa vitriinistä, laatikoista ja tiskin alakaapista.

Hyllyssä on ollut alkujaan kaksi vtiriiniä, jotka on tässä taustalevyjen poiston jälkeen liitetty takaosastaan vastakkain. Ovet ovat sekä olohuoneen että keittokomeron puolella. 

Baarituolit sain tuttavaltani, jonka baarissa ne ovat aikoinaan olleet. Jalkojen lyhentäminen, istuinosan petsaus ja istuintyynyt tekivät tuoleista toimivat ja siistit.

Kaikki ruokakaluston kaapin osat eivät menneet aamiaistiskiin, vaan siinä ollut hyllyossa on nykyisin sohvan päätyseinällä kirjalyllynä. Toinen kaksiovinen alakaappi on makuuhuoneessa lipastona. - Kyllä uusiokäyttö kannattaa.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Säilytin ja jakkara rahkapurkista

Kun 5 kg:n maitorahkapurkkki tyhjeni, kiinnitin heti huomioni sen vahvaan mateeriaaliin. Mietteissä oli irrottaa siitä etiketti ja tehdä siitä kissanruokien säilytysämpäri, mutta aikani sitä pyöriteltyäni, se alkoi näyttämään lasten jakkaralta.

Muistin käsityöarkussani olevan keskeneräisen virkkaustyön, josta oli aikoinaan tarkoitus tulla koristetyynyn päällinen. Päättelin siitä langat ja sovitin rahkapurkin päälle. Kesken jäänyt työ sopi niin hyvin, että innostuin virkkaamaan päällisen myös purkin kanteen.

"Nälkä kasvoi syödessä" tässäkin hommassa, joten kannen saatua päällisen, halusin tehdä sille saranan ja sulkemismekanismin. Näihin kohteisiin löytyi materiaali ompelulaatikosta, jonne olin aikoinaan varastoinut talvitakkini sisältä poistamani nauhat, joiden merkitystä en ollut koskaan tajunut.

Kanteen sarana ja sulkija

Nauhoissta muodostui sekä saranat, että kannen sulkemislenkki. Hihna oli helppo pujottaa virkkauksen silmukoiden väleistä ja sitoa piiloon käänteen alle, joka oli muodostunut siitä, että päällisen ylimenevä osa oli käännetty kaksinkerroin purkin reunan levennyksen päälle.

Saranapuolella, eli purkin takaosassa, jätin nauhojen päät roikkumaan käännöksen alta.

Sulkemis-, eli etupuolella, nauha on solmittu siitä kohdin, mihin suunnittelin napin tulevan. Tälläkin puolella jätin nauhojen päät pitkiksi.

Päällystin ison napin mustalla trikoolla, joka oli peräisin vanhasta T-paidasta. Pujotin napin lenkistä mustan pussinsulkijan. Painoin sulkijan päät päällisen nurjalle puolelle ja kiersin ne keskenään.
– Oli muuten kätevä tapa kiinnittää nappi.

Kannen päällinen ja pehmuste

– Virkkasin kannen päällisen kaksikerroksisilla pylväillä. En kaventanut, mutta tein pari pylväskierrosta suuremman kuin purkin kansi. Punoin langasta nyörin ja pujottelin reunaan pylväiden väleistä. Lopuksi kiristin nyörin ja solmin rusetiksi.

Kannen päällisen alle kannattaa laittaa n. 2 cm vahva vaahtomuovi pehmusteeksi, jos valmistunut työ on tarkoitus olla lasten jakkara. Ylhäällä olevissa kuvissa ei ole käytetty pehmustetta.

Aurinkokin pääsi kuvaan 😀

Säilytin / jakkara päällytettynä ja pehmustettuna:

Koko: korkeu: 23,5 cm, yläosan halkaisija: 22 cm, pohjan halkaisija: 20 cm

– Lisäsin 2 cm:n vahvuisen pehmusteen kannen päällisen alle. Lisäsin myös mustan trikookankaan, ettei vaahtommuovi näy virkatun päällisen läpi.

Itse pidän säilyttimen kannen ulkonäöstä enemmän pehmustettuna.




-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Millaiset somisteet katajakranssille? - Pääsiäinen

Pääsiäiskranssi

Sain vuosia sitten ystävältäni katajasta sahattuja kiekkoja. Olen vuosia vain ihaillut niiden hyvää tuoksua, kunnes mieleeni tuli tehdä niistä jonkinlaisen seinäkoristeen. Yllättäen törmäsin netissä katajakiekoista tehtyihin kransseihin. Mieleeni tuli, että "tuostapa voisi kehitellä omanlaisensa version".

– Tämän version erilaisuutena on se, että siinä on "hyllyt", joihin voi vaihtaa kulloiseenkin sesonkiin sopivat koristeet.

– Toinen erilaisuus saattaa olla se, että yleensä nämä puukiekkokranssit asetellaan jonkin pyöreän muodon ympärille. Tässä asettelin palat vapaasti pyöreään muotoon. Liimana käytin Erikeeperiä, koska vuosia sitten tekemäni kuumaliima-liimaukset ovat alkaneet irtoilemaan, ja tämän haluaisin pysyvän pitkään kasassa.

Kranssin koko: n. 26 cm.

Katajakranssin pääsiäissomisteet

Tähän kranssiin tuli talventörröttäjää, joka on ollut kesällä ruusuangervo. Lisäksi värjättyjä höyheniä ja untuvia sekä lasiset munat, jotka ovat olleet pääsiäisen vakiokoristeeni 80-luvulta lähtien. 

Alakuvassa olevaa, kirkkaankeltaista untuvakimppua ei ole käytetty pääkuvan kranssissa. Se pääsi tähän esimerkkikuvaksi kauniin värinsä vuokksi. 
– Pääsiäiskransin untuvien värit ovat turkoosi, kellertävä luonnonvaalea ja valkoinen.

Somisteiden kiinnittäminen

Koska somisteet tulee voida irrottaa helposti seuraavassa vaihdossa, ne kiinnitetään helposti-irroitettavalla materiaalilla.

• Höyhenet ja untuvat kiinnitin kannastaan sinitarralla, jonka sijasta voi käyttää kaksipuolista tai tavallista teippiä. Kimpuiksi teipatut untuvat on kiinnitetty rautalangalla, joka on väännetty niin, että ne pysyvät puristusotteella kiinni kranssissa.
• Talventörröttäjät pysyivät hyvin painettuina katajakiekkojen väliin ja halkemiin.
• Lasimunien rautalangat on väännetty niin, että ne pysyvät puristusotteella kiinni kranssissa.

"Millaiset somisteet katajakranssille?" - aiemmin julkaistut:

• Ystävänpäivä
• Syksy

Näin tehtiin katajakranssin pääsiäissomistus 🤩

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Millaiset somisteet katajakranssille? - Ystävänpäivä

Ystävänpäiväkranssi

Sulkahatussa sulhanen 

saapui luokse neitosen.

Neitonen hento ja pitsinen

 vastaan otti sulhasen.

Sain kauan sitten ystävältäni katajasta sahattuja kiekkoja. Olen vuosia vain ihaillut niiden hyvää tuoksua, kunnes mieleeni tuli tehdä niistä jonkinlaisen seinäkoristeen. Yllättäen törmäsin netissä katajakiekoista tehtyihin kransseihin. Mieleeni tuli, että "tuostapa voisi kehitellä omanlaisensa version".

– Tämän version erilaisuutena on se, että siinä on "hyllyt", joihin voi vaihtaa kulloiseenkin sesonkiin sopivat koristeet.

– Toinen erilaisuus saattaa olla se, että yleensä nämä puukiekkokranssit asetellaan jonkin pyöreän muodon ympärille. Tässä asettelin palat vapaasti pyöreään muotoon. Liimana käytin Erikeeperiä, koska vuosia sitten tekemäni kuumaliima-liimaukset ovat alkaneet irtoilemaan, ja tämän haluaisin pysyvän pitkään kasassa.

Kranssin koko: n. 26 cm.

Tähän kranssiin tuli talventörröttäjää, joka on ollut kesällä ruusuangervo. Lisäksi värjättyjä untuvia ja pahvimuksista ja juuttinarusta tehty hattu, johon olen lisännyt pienen silkkikukan ja untuvaa.

Pitsinen sydän leikattiin vanhasta pitsihuivista ja ommeltiin sydämeksi muotoiltuun rautalankaan.
Samaa pitsiä on käytetty oikeän puoleisen "hyllyn" reunuksena.

Alakuvassa on hattu kuvattuna sisätä ja ulkoa. Sisällä olevaan kahvimukiin on leikattu puoleen väliin parin sentin levysiä suikaleita ja taiteltu sivuille. Ohje on myös Pinterestissä.

Pahvimukin pohjassa oleva korotus on leikattu matalemmaksi ja liimattu pohja uudelleen kiinni, koska korotuksen madaltaminen irrottaa vähän pohjaa reunnoista. 

Juuttinarupäällys on aloitettu kiertämällä pahvimukin pohjan keskikohdasta reunaa kohden, kunnes lieri tuntui sopivan leveältä. Tässä tapauksessa narukin loppui juuri sopivasti oikeaan kohtaa lieriä.

Pitkiksi jääneet pahvisuikaleet on leikattu pois.

Hatun sisällä oleva vihrreä muovinpala on tekokukan pohja, joka pitää paikoillaan ulkopuolella olevan, sinisen silkkikukan lävitse työnnettyä nuppineulaa.
– Siihen oli myös helppo kiinnittää rautalanka, joka pitää hatun kiinni katajakranssissa.

Hatussa käytetty liima on Erikeeper.

Somisteiden kiinnittäminen katajakranssiin

Koska somisteet tulee voida irroittaa helposti seuraavassa vaihdossa, ne kiinnitetään helposti-irroitettavalla materiaalilla.

• Kimpuiksi teipatut untuvat on kiinnitetty rautalangalla, joka on väännetty niin, että ne pysyvät puristusotteella kiinni kranssissa.
• Talventörröttäjät pysyivät hyvin painettuina katajakiekkojen väliin ja halkemiin.
• Hattu on kiinnitettu rautalangalla, joka  on väännetty niin, että se pysyy puristusotteella kiinni kranssissa. Rautalanka kannattaa jättää niin pitkäksi, että sen voi kiertää takaa vastakkaiselle puolelle saakka, jotta se varmasti pysyy.
• Pitsisydän kiinnitettiin samoin kuin kimpuksi teipatut untuvat.
• Oikean puoleisen "hyllyn" reunapitsi on kiinni parilla pienellä teipinpalalla.

Ekologisuus ilmenee siitä, että

• katjakranssi on uusiutuva luonnonvara
• untuvat ovat peräisin n. 40 vuotta vanhoista pääsiäisoksista
• pitsi on vanhasta huivista
• rautalangat ovat vanhojen kalentereiden kierrekansista
• juuttinaru on luonnonmateriaali
• kahvimuki on tässä kestävässä käytössä, eikä roskiksessa 
• silkkikukat ovat vanhoista kynttilämanseteista
• talventörröttäjä on luontoon hajoava luonnonmateriaali
• hatun koristenauhat ovat paidasta leikatut henkaripitimet.

Näin tehtiin katajakranssin ystävänpäiväsomistus 🤩

"Millaiset somisteet katajakranssille?" - aiemmin julkaistut:

• Pääsiäinen
• Syksy

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Jaana ja LahjaLiiteri

LahjaLiiteri on käsityöalan yritys, joka on perustettu 1.9.2012. Omistaja on Laihialainen, sisustusalan koulututuksen saanut, 42-vuotias perheenäiti, Jaana Latva-Salo. Hän ylläpitää LahjaLiiteriä harrastusmielessä.

Jaanan yksi tärkeimmistä periaatteista ja mielenkiinnon kohteista on kierrätys. Hän on kädentaidoillaan todistanut, että sanonta: "Toisen romu on toisen aarre", pitää täysin paikkansa. Hän harrastaa myös keramiikkaa.

On hienoa, että Jaana tulee esittelemään tuotteitaan blogivieraana useana keskiviikkona.

Jaana kertoo LahjaLiiterin tuotevalikoimasta

LahjaLiiterin tuotevalikoimaan kuuluvat kodin sisustustavarat ja yksilölliset lahjatuotteet. Tyylisuunta on leikittelevä ja maalaisromanttinen.

– Kierrätys on minulle tärkeää ja yritän hyödyntää sitä tuotteissa. Uusiokäyttöön on päätynyt mm. Pelti- ja lasipurkkeja sekä vanhoja taulunkehyksiä.


LahjaLiiterin sivuilta löydät yksilölliset lahjatuotteet, kuten

• hää- ja lapsisydämet 
• hyvinvointituotteita (löylypussit, huurusiepparit ja pipityynyt) 
• pelti- ja lasipurkit sekä vanhat taulunkehykset, jotka ovat saaneet uuden elämän
• makrameet (saat myös tilaamalla minulta).

Uutuutena LahjaLiiterilllä ovat "tuunaukset"

Toisin sanoen kirppisostoksista uudistettuja luomuksia, joille olen antanut juuri sopivassa suhteessa rakkautta ja maalia.

- Jaana -

Tervetuloa sivuilleni:

Tilaustuotteita kodin sisustamiseen

https://www.facebook.com/Lahjaliiteri-461353817247492/

Voit seurata myös instagramissa @lahjaliiteri

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.