En tällä kertaa kirjoita kenenkään muun tarinaa tai mielipidettä, kuten keskiviikkoisin on tässä blogissa ollut tapana, vaan omani.
– Kertomani kokemus ei tule jättämään itseeni minkäänlaisia traumoja, mutta aikaansai ymmärrystä ja sympatioita jatkuvasti kiusattuna olevia kohtaan.
Tekstissä on käytetty kiusatusta nimitystä: ”inhottu”, koska kiusaajien käytös saa tuntumaan sellaiselta.
–
Kävelen autooni, sydän pamppaillen kokemastani kohtelusta, jota en uskonut tulevani enää kokemaan. Kaukaisuudesta tutut mitättömyyden, erilaisuuden ja nolouden tunteet vyöryivät, kuin aallot ylitseni, vaihdellen suuntaa voimattomuuden ja toivotun välinpitämättömyyden välimaastossa. Kuulen edelleen pääni sisällä ilottoman kuoronaurun, josta ei erota iloa tai hyväntahtoisuutta.
– Uskomatonta, että olin aiheuttanut tuon naurun kertomalla henkilökohtaisen asian.
– Kertomalla naulitsin otsaani näkymättömän, mutta kipeän leiman.
Ujoja vai ilkiöitä?
On monia tapoja mitätöidä toinen ihminen ja tehdä hänet näkymättömäksi. Yksi toimintamalli on keskittyä tuijottamaan esim. ruokalautastaan, tai omia kengänkärkiään, inhoamansa ihmisen tullessa huoneeseen. Muualle katsojat voivat toki olla ujojakin, mutta tässä ei tarkoiteta heitä. Tulijaa ei tervehditä, eikä hänelle luoda pitkiä katseita, mutta hänen puhuessaan voidaan pyöräytellä silmiä merkitsevästi vierustoverilleen. Suupielet kaartuvat alas ja silmät pysyvät muualle keskittyneinä, kun tulijalle heitellään väheksyviä kannanottoja. - Tällaistakaan eivät ujot tee.
Hyvin pian kohteena oleva huomaa, että edes puheenaiheen vaihtaminen ei auta, vaan kaikki hänen sanomansa aiheuttaa samanlaista väheksyntää sekä sanoin että ilmein. Toisin sanoen inhotulle ”näytetään hänen paikkansa” ja ilmaistaan hänen vähäinen merkityksensä muihin läsnäolijoihin nähden.
– Kuin suoraan artikkelista, joka kertoo koulukiusaamisen tunnistamisesta.
– Miten voi olla mahdollista, että koen tällaista aikuisena ihmisenä? Miten on mahdollista, että tilanteen kokeminen tuntuu täsmälleen yhtä pahalta, kuin pienenä koululaisena? Silloin luokan pojat testasivat rajojaan, kunnes kiusaaminen saatiin loppumaan, antamalla samalla mitalla takaisin.
– Aikuisena ei voi mennä ”vastustajansa” tasolle. Ei halua suuttumalla, tai riitelemällä enää puolustaa oikeuttaan olla ja elää sellaisena, kuin on. – Mitä tästä seuraa?
Kehonviestintä kiusaamisen apuvälineenä
– Siitä seuraa se, että ihminen haluaa piilottaa haavoittuvuutensa. Ei halua antaa heille iloa siitä, että ovat onnistuneet loukkaamaan. On heitettävä huumoriksi, vaikka se onkin vain huono ”laastari” tuossa tilanteessa, eikä suojele alla olevaa haavaa. Haava repeytyy auki jatkuvasti, kunnes muisti ei enää tuo välähdyksinä muistoja tuosta ahdistavasta näytelmästä.
Monella on käsitys, että olemme kasvatuksessamme saaneet opiksi, olla näyttämättä negatiivisia tunteita toista ihmistä kohtaan. On kuitenkin myönnettävä, että kaikille sitä ei ole opetettu, tai sen tärkeyttä ei ole osattu sisäistää niin, että se olisi siirtynyt käytökseen.
– Onko osalla ihmisiä kykenemättömyys hallita kehonviestintäänsä?
Ei loukkaukseen tarvita aina edes sanoja, pelkät inhon ja väheksynnän ilmeetkin riittävät.
"Mielipidejohtajat" nauttivat myötäilijöistä
Kun ihminen tuntee tulleensa ns. ”porukan pilkkaamaksi”, löytyy tuosta porukasta usein ns. ”johtohahmo”, jonka käytöstä muut myötäilevät ja tulevat kuin huomaamattaan osallistuneeksi jopa kiusaamiseen. Johdatteleva tyyppi kyllä huomaa olevansa vaikuttajana. Hän paistattelee omahyväisenä ”mielipidejohtajuuttaan”, kuin kukko tunkiolla.
– En tiedä, oliko kokemassani tilanteessa tuollaista mielipidejohtajaa, koska en ole vakituisesti tekemisissä näiden ihmisten kanssa, enkä tunne heitä siinä mielessä.
Haluan antaa kaikki sympatiani niille, jotka kokevat toistuvasti työpaikoillaan tulevansa alistetuiksi ja mitätöidyiksi. Toivon rohkeutta kiusaamisen sivustaseuraajille, olla myötäilemättä työpaikkakiusaajaa, vaikka se tuntuisi kuinka parantavan omaa asemaa yhteisössä.
Toivon myös, että työterveyshuollossa kiinnitettäisiin huomiota kiusaajien mielenterveyteen, jotta kiusaamisen perussyihin päästäisiin käsiksi. Tätä kautta olisi realistisempaa saada kiusaaminen jossain vaiheessa edes vähenemään. Kun Henkinen väkivalta yhteisöistä vähenee, vähenevät myös mielenterveysongelmat.
– Joissakin ihmisissä henkiset ongelmat purkautuvat käyttäytymishäirioinä, kuten kiusaamisena. Kaikkien luulisi tietävän sen.
Epäeettisen lajin monipuolisuus
Kiusaamista esiintyy perheistä ja lastentarhoista vanhustenhoitopaikkoihin asti, eli kaikkialla, jossa ihmiset ovat tekemisissä keskenään. Mielestäni kiusaamista ei kuitenkaan pitäisi aina käsitellä kokonaisuutena. Vaikka perus-kiusaamistavat ovat enimmäkseen paikkariippumattomia, silti luonne ja vaikutukset muuttuvat ihmisten iän, tapakulttuurin ja monen muun asian vaikutuksesta. Esimerkiksi työelämän keskinäinen kilpailu valta-asemasta, palkoista ja työtehtävistä, vaikuttavat omalla tavallaan kiusaamistapoihin ja niiden vaikutukseen kohteeseensa.
Mielestäni kiusaamisongelman ratkaisu ei ole se, että kiusaamisen kohteeksi joutunut alkaa muuttaa persoonaansa ja käyttäytymistapojaan.
– Harmillisen moniin kiusatun selviytymistarinoihin näyttää kyllä liittyvän oman persoonallisuutensa "tasapuolistaminen ja latistaminen". – Sekö on elämää, ettei erotu takanaan olevasta tapetista?
-Tse-
Linkit:
Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos..
