Hankinnat edistyivät

Suunnitelman tyylinen sänky löytyi Facebookin marketista

Olen myynyt tavaraa Facebook-marketissa, mutten koskaan laittanut hakuun mitään. Pari äivää sitten kyllästyin Google-hakuihin ja loin Face-marketin myyntisivulle hakuilmoituksen suunnitelmani mukaisesta sängystä tai sängyn päädystä. Eilen, aamukahvini aikaan kilahti Messengeriin viesti kauniista sängystä, jota sijoittelin välittömästi mielessäni suunnittelemaani paikkaan. Itse suunnittelemani sänky kalpeni kauneudessa tälle yksilölle.

Viestittelyjemme edetessä kävi täysin selväksi, että juuri tämän kaunottaren haluan makuuhuonettani kaunistamaan. Myyjä kertoi, että tämä käsityönä tehty sänky on Jurvalainen ja valmistunut 1952. Kokokin oli oikea, 120 x 200 cm. Hinta sopi budjettiin, joten seuraavaksi jo mietittiin, miten tämän koristuksen saisi Tuovilasta Isoonkyröön.

Iloiset yllätykset eivät päättyneet tähän. Luokseni kylään tuleva Jonna-tyttöni ilmoitti, että hän ottaa peräkärryn mukaan, jotta voi kuljettaa hylkytavaraa mökiltäni sorttiasemalle. Kysyin häneltä, josko hän voisi Vaasasta tullessaan poiketa Tuovilaan, jossa nähtäisiin sänkykatselmuksessa? Ilmoitin, että hyvässä lykyssä peräkärry saa lastikseen sängyn, joka tulisi makuuhuoneeseeni. Jonnan mielestä minua ei tarvittaisi Tuovilassa, joten luotin lapseni arvostelukykyyn tässä asiassa. Sänky oli hänsen mielestään hyvä, joten alle tunnin kuluttua makuuhuoneeni oli saanut romattisen nukkumapaikan. (Myyjän kuvat)

Pienikin muutos vaikuttaa lopputulokseen

Suunnitelmassani sängyn jalkopää on päädytön, joten arkku ei enää sovi suunniteltuun kohtaansa. Lisäksi suunnitelman vanha kirjoituspöytä on alkanut hiljalleen haihtumaan, koska myynnissä on myös sängyn kanssa samaa sarjaa oleva lipasto, joka kovasti haluaisi päästä samaan paikkaan "perheenjäsenensä" kanssa. Odottelen muutaman viikon, häipyykö mielihaluni lipastoa kohtaan. Jos ostohalu on vielä silloin, eikä lispastoa ole vielä myyty, ostan sen. Jos on myyty, sitä ei oltu tarkoitettu minulle. Näin annetaan sattumalle taas mahdollisuus tehdä päätöksiä.

Pitääkö budjetti?

En jaksa pelata tässä kohtaa luvuilla, mutta kaikki käteisellä ostamanani kalusteet ja koriste-esineet on tähän mennessä saatu maksettua myymistäni mökin kalusteista tulleilla rahoilla. Ainoastaan sohva ja ilmalömpöpumppu on ostettu osamaksulla. Sohva on kokonaan maksettu ensi kuussa ja ilppi 2025-vuoden lopussa. Ilmaiseksikin on tullut tavaraa, kuten keraaminen hella, kylpyhuoneen käsienpesuallas ja 3 cm vahvaa liimapuuta kylpyhuoneen tasoille.

Huonekalujen kuljetukseen olen saanut apua tyttäreni antamasta joululahjasta, joka sisälsi kuponkeja tavaroiden kuljetuksiin. Vieläkin on monta jäljellä. Tämä on arvokas lahja, koska pakettiauton vuokraaminen maksaa. Autossani ei ole vetokoukkua, joten kärryvuokraus ei tule kysymykseen.

Kun ostin Villa Vuorisen, vaihdoin autoni halvempaan. Osamaksuerät pienenivät yli kolmanneksella. Näin autonvaihtokin vaikuttaa siihen, kuinka rahoitan sisustushankintoja. Siihen säästöön ei ole tarvinnut vielä puuttua ja myytävää löytyy vielä varastoista. Kaikesta vanhasta tavarasta en toki halua luopua, mutta tällä hetkellä tavaraa on liikaa. Osa niistä menee myös museolle.

Jatkoa seuraa 🌼

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Villa Vuorisen suunnittelua

Saas nähdä, pitääkö paikkansa, että "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", vai tuleeko jäämään pelkäksi suunnitteluksi?

No, nyt on ainakin suunniteltu, vaikkei ihan kaikkea. Olen linkittänyt tuohon alle suunnittelupohjan, jota täydentelen sitä mukaa, kun ideoita syntyy.

Ideoita onkin syntynyt monesta lähteestä, kuten koriste-esineistä, kirppislöydöistä ja välillä ihan vain mielikuvituksesta.

Nyt olen lisäksi löytänyt ChatGPT-tekoälyohjelman verkosta, joka tuntuu luovan näkyväksi monenlaisia ajatuksiani.

Tulevia suunnitteluita ja hankintoja

Tulevien suunnittelujen osalta ei voi tietenkään kertoa tyhjentävästi, koska tarpeet ja ideat lisääntyvät ja muuttuvat mieltymysten ja työn edistymisen myötä.

Olen selannut erilaisia nettikirppiksiä, löytääkseni makuuhuoneeseen sängyn. Hakusassa on120 cm:n levyinen puusänky kaarevalla päädyllä, joka olisi vanhan ajan sängyn tyylinen. Leveydessä teen kompromissin kapeampaan, jos ulkonäkö muuten miellyttää silmääni.

Tuvan kattolamppu on hankittu, mutta katsellessani omia luonnoksiani, etsintä tulee edelleen jatkumaan. Ostamani lamppu on blafondi, joka ei mielestäni vedä vertoja kruunuihin, joita olen käyttänyt suunnittelussa.

Mattojen osalta hankinnat on muilta osin tehty, paitsi keittiöön. Kriteerit pohjautuvat siihen, että siivuoustyö tulisi olemaan mahdollisimman kevyttä. Mattojen tamppaus ja tuuletus ei ole ihan mieleistä hommaa, siksi tupaan ja makuunuoneeseenkin tuli hankittua kevyet matot.
Mihinkään muoviin en aio sortua, mutta juutti on välillä välähdellyt mielessäni. Aikoinaan terassillani oli juuttimatto, joka oli todella helppo pitää siistinä. Juutti löytäisi itselleen helposti parin keittiöön tulevista koreista avohyllyillä. Räsymatot olisivat kodikkaat, mutta vaativat enemmän työtä.

Klikkaahan tästä linkistä ja katso, mitä olen suunnitellut tähän mennessä.
Vinkit ja kommentit ovat tervetulleita. 

Kiitos lukijoille kiinnostuksesta 🌼🌼🌼

- Tse -

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Uusi tonttuilupaikka: Villa Vuorinen

Metsärinteeltä lähdettyäni vuonna 2021, ajattelin, että minulla ei tule olemaan enää koskaan mökkiä. Kun sain Isonkyrön kerrostalokaksioni sisustettua, aloin silloin tällöin fiilistellä myynnissä olevia maalaistaloja lähiseudulta, ilman toivettakaan siitä, että minulla enää sellaista koskaan tulisi olemaan. Haaveilun aikana ahmin Youtubesta kaikki löytämäni hylätyt talot Suomesta ja ulkomailta. Huomasin, että rakastin edelleen vanhoja taloja, kuten lapsenakin, kun kavereiden kanssa seikkailtiin hylätyissä taloissa ilman lupaa. Myös vanhojen talojen remontointivideot kiinnostivat.

Houkutteleva sähköpostiviesti

Viime kesäkuussa sähköpostiini ilmaantui kuva mökistä ja teksti: "Tämä saattaisi kiinnostaa sinua." Kuva miellytti silmää, joten klikkauduin myyntisivulle. Kuvat puhuttelivat siinä määrin, että saman päivän aikana olin soittanut myyjälle ja päässyt tutustumaan paikan päälle. 

Sain myöhemmin lisää kuvia sähköpostiini, jotka nyt näkyvät tällä sivulla. Selasin kuvia muutaman päivän ja yritin saada mieleeni syitä, miksi kauppaa ei pitäisi tehdä. En löytänyt tarpeeksi hyvää syytä luopua unelmastani, tai sitten rakastunut mieleni oli sokaissut minut niiltä kokonaan, joten 13.8.2024 kirjoitimme myyjän kanssa kauppakirjat tästä kaunokaisesta. Hintakin oli halpa. Mitä se muuta voisikaan olla tällaiselle mummelille?
Sanotaan, ettei iällä ole väliä, joten minullekaan ei ollut väliä, että vanhin osa talosta on rakennettu 1900. Isompaa remonttia on tehty 1990-luvulla. Talo on tarpeeksi hyväkuntoinen ja sisäilmakin on raikas. Tekemisen puutetta ei tule olemaan, ja jos en jaksa, tälläisenäkin kelpaa.

Talo, tontti ja suunnitelmia

Asuintilaa on n. 55 m². Sisätiloihin sisältyvät makuuhuone, parvi, tupa, keittiö ja kylpyhuone. Ulkona on navetta varastoineen, sauna, maakellari ja kasvihuone. Takapihalla on puutarha, jossa omena-, kirsikka- ja luumupuita, viinimarapensaita ja tilaa kasvimaalle.
Kaikista kohdista ei vielä tässä vaiheessa ole kuvia, mutta päivitän tänne niitä ajoittain. 

Talvi on mennyt enimmäkseen vanhoja kalusteita myyden ja uusia hankkien. Suunnitelmia on tehty. Tuvan seinistä on jo tapetit revitty tulevien tieltä ja kattoa hiottu uuden maalikerroksen pohjustukseksi. Keittiön kaapinovia on alettu vaihtamaan ja kylpyhuoneeseen on jo hankittu muutama kaluste.
Tähän mennessä hankinnat, sohvaa lukuunottamatta, on tehty nettikirppiksiltä ja Torista. Olin luvannut lapsilleni, etten tee talven aikana muuta kuin suunnitelmia, mutta jotain tuli kuitenkin tehtyä.
Toivon, että tulevan kesän aikana saan jo päivittää ennen- ja jälkeen-kuvia.

- Tse -

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Kesän alku ilman pihaa ja poraa

Kesäkuu vei mennessään pitkäaikaisen vaiteliaisuuden täällä blogissa. Lieneekö luonnon herääminen, vai värien palaaminen saanut aikaiseksi taas halun kirjoittaa?

Aikaisempina vuosina kesä on alkanut piharoskien karsimisella tai muuntamisella roskista silmäniloksi.

Riippakoivun pudonneet oksat saivat uuden muodon kranssien pohjana ja kuivuneet ruohotuppaat päätyivät osaksi kesäkukkien asetelmia. 

Tänä kesänä lähin ulkotilani on muuttunut pihasta parvekkeeksi, joten ensimmäiset kesätoimet kohdistuivat siihen. Syksyllä asetetut kuiva-asetelmat vaihtuivat värikkäisiin kesäkukkiin, ilman pienintäkään ajatusta yhdestäkään trendiväristä tai muoti-ilmiöstä.
- Parvekesomistuksen ydinajatuksena vallitsi pakkomielteinen porakoneen välttely.

Hylkytavarasta somisteeksi

Kukkalaatikko ompelukoneen laatikkokehikosta ja säkkikankaasta

Metsärinteeltä mukaan tulleesta, silmääni miellyttävästä "hylkytavarasta" sai luvan tulla parvekesomisteita ja ruukunpäällisiä. Aikoinaan kirppikseltä ostamani ompelukonelaatikot saivat luopua kehikoistaan, jotka siirtyivät korvaamaan parvekelaatikot. Kehikoihin asettamani säkkikankaat peittävät sopivasti alla olevat muoviruukut kätköönsä.
Estin kasteluveden valumisen, vetämällä pakastepussit muoviruukkujen päälle.

Alkuun oli ongelmana se, että parvekekaiteeseen ei voinut saada minkäänlaista kannaketta. Tähän ongelmaan tuli ratkaisu poistamalla koukut neljästä halvasta henkarista ja taivuttamalla ne niin, että koukun toinen pää tarttuu parvekekaiteen taivutetun peltireunan taakse ja toinen pää kiertyy laatikon kehikon reunalistan alle. Sitten vielä kieppi rautalankaa koukkujen ympäri varmistukseksi.

Symmetrisestä epäsymmetriseksi

Koska laatikkokehikot ovat pienet, jäi vaihtoehdoksi asettaa kumpaankin kaksi kukkaa, jolloin ns. asetelman säännönmukainen toteutuminen ei päässyt ihan helpoimmillaan toteutumaan. Parillinen määrä on harvoin mielenkiintoinen asetelmissa. Tämän vuoksi rikoin symmetrisyyttä valitsemalla päätyihin eri kokoiset lumisade-kukat ja lisäsin pienemmän päätykukan alle punaisen verkonkohon. Näin symmetrisyys väheni, muuttamatta asetelmaa toispuoleiseksi tai kieron näköiseksi.

Hylkyjen liitto

Edellisessä kodissani abstraktinen tauluni miellytti silmääni tupakeittiön seinällä. Täällä se ei tuntunut löytävän paikkaansa mistään, joten aikeissa oli luopua koko taulusta. Oli myös epäkäytännöllinen maalausteline, joka ei koskaan pysynyt kasassa varsinaisessa hommassaan. Olin jossain vaiheessa suunnitellut telineestä jopa lampunjalkaa, joka testatessa ei sitten tuntunutkaan toteuttamisen arvoiselta.
- Niinpä kehittyi ajatus yhdistää nämä kaksi "hylkyä" keskenään parvekkeellani ja onnistua samalla välttämään edelleen porakoneen käyttöä.

Lahjakukat linnunpesäksi

Sain lahjaksi upean amppelikukan. Oli laitettava mietintämyssy syvälle päähäni, jotta keksisin, miten saisin kukan arvoiseensa paikkaan. Suuri kukka toi mieleeni kukkaniityn tai linnunpesän, joten käteni väsyttyä sovitteluhommassani, päädyin asettamaan Martti-hanheni sen päälle. - Joten, ei muuta kuin muoviset kannakkeet irti ja pesä hanhineen parvekkeen aurinkoisimmalle paikalle.
Tällä paikalla kukka ei valitettavasti saa loistaa kauneuttaan pihassa kulkeville, mutta itselleni se on juuri näyttävimmällä paikallaan.

Kesäsisustus vapaalla kädellä

Tämä on elämäni ensimmäinen parveke, jonka olen luonut kesähuoneeksi. Yksinkertaisuudessaan se on itselleni viihdyttävä paikka, joka oli kiva ja yksinkertainen luoda.
Ehkä ensi kesänä teen sen toisin? - Tai sitten en. 😊

- Tse -

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Tupluuripeitolle lisäikää

 

Syksyn tullen kädet ovat alkaneet taas kaipaamaan toimintaa. Läppäri kirjoitushommineen vaihtui ompelukoneeseen, tuottaen stailatun torkkupeiton, joka on viihtynyt sohvallani jo parikymmentä vuotta.

Nukkaantunut fleace-vuori sai väistyä 70-luvulla olohuoneen verhoina toimineen verhokankaan vaihduttua uudeksi vuorikankaaksi. 

• Ratkoin vanhan vuorin pois.
• Ompelin uuden vuorin kiinni päälliseen nurinpäin 1,5 cm:n saumavaroilla. 
• Jätin pienen aukon ompelematta, josta sain käännettyä työn. 
• Ompelin aukon umpeen ja vaihdoin alalangaksi mustan ja päällilanngaksi valkoisen. 
• Ompelin vuorin puolelta tikkauksen 3 cm etäisyydelle reunasta.

Karstasin päällisen kissan tiheällä harjalla, joka muutti teddyn tuuheaksi ja uuden näköiseksi.

Lopuksi nostelin neulalla päällisen nukan pois tikkauksen alta, jottei tikkauksen kohta erotu päällisestä.

Pidän peiton ulkonäöstä ja satiinisen verhokankaan tunnusta. 😍

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Jakkaran uusi päällinen ja kiinnitystapa

Vanhoista verhoista, ylijääneestä huonekalukankaasta ja vanhoista poplarin napeista muodostui tupaan käytännöllinen ja muun sisustuksen kanssa yhteensopiva jakkara. 

Moninkertaista uusiokäyttöä

Helmakangas on alunperin kirpputorilta ostetun verhokapan prodeerattua kangasta, josta on tehty myös eteisen laskosverho ja tuolin irtopäällisen helman kulmalaskosten pohjat. Jakkaran istuinosan huonekalukangasta on myös eteisen tuolin istuin- ja selkänojassa.

Kuvan jakkaroita on kotonani kaksi kappaletta, joista toinen on makuuhuoneessa suuren viherkasvin alusjakkarana. Olen saanut ne vuosia sitten ystävältäni, jonka kesämökillä ne olivat olleet alkuperäisinä kalusteina ja saivat väistyä uusien kalusteiden tieltä. - Verhoiltu tuoli on on siis varsinainen uusiokäytön malliesimerkki.

Tavanomaisesta poikkeava kiinnitystapa

Halusin, että päällinen tulisi olemaan helposti irrotettava, ilman ommeltavia nauhoja tai niittejä. Ratkaisu tähän oli toteuttaa homma napeilla ja nyöreillä. Päällisessä on käytetty kannallisia nappeja. 

Nyörin punoin istuinosan huonekalukankaasta purkamistani langoista. Siinä olisi hyvin voinut käyttää muunkinlaista nyöriä, kuten esim. ohutta juuttinarua.

Helmakankaassa on 4 nappia, tasaisin välein. Nyöri on pyöräytetty jokaisen napin ympäri kerran ja johdatettu jakkaran jalkojen takaa. Lopuksi nyöri on sidottu viimeisen jalan ympäri.

Leikkaus ja ompelu

• Istuinosa on leikattu tuolin istuimen avulla leikatun kaavan mukaan niin, että saumavaroiksi on lisätty 1,5 cm
• Helmaosa: 2 x lopullinen helmakorkeus + 1,5 cm saumavara, vaakasuunnassa tuolin istuinosan ympärysmitta + 1,5 cm saumavara.
• Koska käyttämäni helmakangas on läpinäkyvää, leikkasin helman taitoksen sisään läpinäkymättömän verhokankaan palan.
• 2,5 cm:n vahvuinen vaahtomuovi leikataan tasan jakkaran istuinosan kokoiseksi.
• Leikkaa vaahtomuovin kokoinen pala liukuestettä. Voi olla samaa, jota käytetään pöytäliinojen alla.

1. Kaikkien palojen huolittelu/siksakkaus ympäriinsä (jos on käytetty helman sisällä läpinäkymätöntä kangasta lisänä, se voidaan huolitella muun helmaosan kanssa yhteen samalla ompelukerralla)
2. Helma taitetaan kaksinkerroin ja ommellaan istuinosaan.
3. Ommellaan helman sivusauma.
4. Ommellaan napit.
5. Asetetaan liukueste jakkaran istuinosan päälle.
6. Asetetaan vaahtomuovi liukuesteen päälle.
7. Asetetaan päällinen vaahtomuovin päälle.
8. Pujotetaan nyöri ja solmitaan viimeiseen jalkaan.

Päällisen voi tehdä tiukemmaksikin, mutta kokeilun kautta päädyin tällaiseen. Nyörit ja liukueste pitävät päällisen hyvin paikoillaan.

Uusi päivitys samoilla kankailla

Päivitetty: 12.3.2021

Vaihdoin vanhat nyörit paksuun muurarin naruun ja lisäsin istuimeen napin ja ristiin-nyörityksen sekä yhden 2,5 cm:n vahvuisen vaahtomuovin pehmusteeseen. Tällä kertaa niittasin päällisen istuimen alle ja vedin reunan nyörin nappilenkin läpi. 

Nappi on kiinnitetty muurarin narulla, joka on vedetty istuimen reiän läpi ja solmittu tyhjään lankarullaan, jonka avulla lanka kierrettiin todella tiukaksi, jolloin nappi painui syvemmälle pehmusteeseen. Langan kierteet pysyvät purkautumatta, kun lankarullan läpi ruuvattiin pitkä ruuvi, joka toimii stopparina ja pitää samalla napin syvällä pehmusteessa.

Istuimen päällä olevan nyörityksen aloitin sitomalla lenkkisolmulla muurarin narun jakkaran jalkaan. Vedin narun istuimen päältä, kiersin kerran napin ympäri ja jokaisen jalan  takaa. Langan kierto jalan takaa tulevaan naruun, jotta naru osuu kiristämällä jalan keskikohtaan... Viimeisen jalan kohdalla vedin langan jakkaran alla vastapäiseen jalkaan ja solmin parilla merimiessolmulla. Lopuksi niittasin narun pään pohjaan.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Itsesulkeutuva hyttysverho ulko-oveen

Uusiokäyttö-periaatteella, nopeasti tehty hyttysverho suojaa kodin hyttysiltä koko kesän ja on otettavissa uudelleen käyttöön seuraavinakin vuosina.

Samalla periaatteella toimivia hyttysverhoja/verkkoja on myytävänä todella halvalla, joten tämän jutun tarkoitus ei olekaan säästää kustannuksissa, vaan saada vanhat materiaalit käyttöön käytännöllisellä tavalla.

Tekotapa

Leikkasin vanhasta valoverhosta muutaman sentin suuremman palan, kuin  oviaukko. Molemmille sivuille jätin ylimääräistä n. 4 cm ja ylös sen verran, että oven levyiselle puurimalle niitattuna verhon mitta tulee sopivaksi. 

Jätin kankaan hulpioreunan oven lukkopuolelle ja valmiiksi ommellun reunan alas.

Kiinnitin kankaan rimaan niin, että se kiertää listan etupuolelta yläkautta taakse siten, että niitattu osa jää loppukiinnityksessä ovenkarmin ja riman väliin. Sivuille jäävä ylimääräinen kangas niitattiin kaksinkerroin riman alku- ja loppupäähän. 

Kiinnitin riman karmiin keskeltä yhdellä dyckert-naulalla. Mikä tahansa ohut n. 3 cm pitkä naula käy. Se on helppo syksyllä vetää pois, kun ei lyö sitä aivan pohjaan saakka.

- Kun rimasta lyö nauloja läpi, hyvä vinkki on lyödä vähän ensin naulan kärkeä lyttyyn, ettei rima halkea naulatessa.

Magneetit avautuvalle puolelle (vasen kuva)

Oven karmiin, lukon puolelle/kohdalle niiittasin muovirasian, jonka sisällä oli metallin pala. Samanlainen muovirasia magneetilla kiinnitettiin verhoon, parin sentin päähän verhon reunasta. Vastaavanlainen pari kiinnitettiin alas, n, 40 cm:n korkeudelle lattiasta.

Käytetyt muovirasiat magneetteineen ovat peräisin samassa ovessa aikoinaan olleista, kaupan hyttysverhoista, jotka eivät kestäneet kovin kauan. Tällä omatekemälläni on menossa nyt toinen kesä.

Vaihtoehtoinen tapa on ommella magneetit (esim. pyöreät muistitaulumagneetit) verhoon, vaikka pieneen taskuun ja ruuvata metallilevyt vastapuolille karmiin.

Avautumattomalle puolelle vahvat nastat (oikeanpuoleinen kuva)

Saranapuolelta verho on kiinnitetty vahvalla nastalla samoista korkeuksista kuin vastapuolen magneetit. Nämäkin nastat ovat olleet joskus kaupasta ostetussa hyttysverhossa.

Vaihtoehtoinen tapa on nitoa verho kiinni vastaavista kohdista.

On hauska katsoa kun kissakin kävelee suoraan verhosta "läpi" paljoa kumartelematta. Jälkeen kuuluu vain napsahdus kun verho sulkeutuu mngneettiin.

Jos ei mitään vastuksia tule, tämän tekemiseen menee vajaa tunti.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Lyhdyistä käytännölliset kalusteet

Jokunen vuosi sitten Minimanissa oli myynnissä suuria ulkolyhtyjä, joiden koko loi ensisilmäykseltä tuntuman ennemminkin huonekalusta kuin ulkolyhdystä – siitäkin huolimatta, että esineen päällimmäisenä osana oli kartiomallinen peltikatto, jonka keskellä oli lyhdylle ominainen korotus ilmareikineen.

Ostin lyhtyjä neljä kappaletta jo valmiiksi miettimiini kohteisiin. Nämä kohteet olivat olohuone ja eteinen. 

Säilyttimiksi ja kukkapylväiksi olohuoneeseen

Olohuoneeseen tein kahdesta lyhdystä säilytyskalusteet, joiden ikkunallinen osa muuttui vitriiniksi ja laatikot säilytyslaatikoiksi, joissa toisessa kalusteessa on ompelutarvikkeet ja toisessa sekalaista tavaraa tulentekovälineistä usp-tallentimiin yms. Olohuoneen kalusteena ne toimittavat myös kukkapylvään virkaa.

Eteisen kalusteeksi

Eteiseen tarvittiin joku senkkimäinen kaluste, jossa löytyisi myös kengille säilytystilaa. Kahdesta lyhdystä tuunattiin alustat tummaksipetsatun liimapuun alle, jonka reunaan lisäsättiin kulmalista verhovaijeria varten. Kun nauhakujallinen verho ripustettiin vaijeriin, sen taakse muodostui kengille säilytystila. – Senkin kantta ei ole ollut tarvetta kiinnittää mitenkään. 

Jätin kannen pitkäksi, koska alussa oli tarkoitus lisätä sivuille vielä pienet vetolaatikot. Kannen pituus ei ole kuitenkaan haitannut, vaikka laatikoita ei tullutkaan.

Senkin kannen alapintaan ruuvattiin silmukkaruuvit joihin voi ripustaa kenkäripustimella saappaita. Myös lattialle mahtuu monet kengät piiloutumaan verhon taakse.

– Valitettavasti en saanut kuvaa parempilaatuiseksi.

Pintakäsittelyt ja lisämateriaalit

Olohuone:

• petsaus
• kansi liimapuusta
• koristeniitit kannen etukulmiin ja laatikoiden kulmiin.

Eteinen:

• maalaus mattapintaisella paneelikattomaalilla
• valepatina ruskealla petsillä
• liimapuukansi, joka on petsattu
• verholista kannen etureunaan (kulmalista, jonka toinen puoli on kiinnitetty kanteen)
• verhovaijeri
• silmukkaruuvit verhovaijerille ja saappaiden ripustustukseen kannen alle.

– Näitä oli nopea ja mukava tuunailla 😊

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Jasmiina - sohvatyyny pitsiparsinnalla

Oli pakko päästä pihan kivipoukamaan uutta tyynynpäällistä kuvaamaan. Vastavalmistunut sohvatyyny tulee tekemään makuuhuoneesta entistäkin turkoosimman.

Tyyny on virkattu aiemmin julkaistun Jasmiina-liinan mallia mukaillen ja vähän muutellenkin. Virkkuukoukku: 4,5.
Reiät on täytetty parsimalla mustalla langalla.

– Pitsiparsinta on uusi tekniikka, joten tämäkin työ on osa kyseisen tekniikan kehittelyä,

Kun virkkausosio on tehty valmiiksi, aloitetaan reikien parsiminen. Itse pidän siitä, että lankojen suunta vaihtelee eri rei´issä, mutta on muistettava kuitenkin yksittäisen reiän parsinnassa, että langat risteävät toisensa nähden kohtisuoraan. Toisin sanoen pujotteluvaiheessa pujotetun langan ja ns. loimilangaksi neulotun langan risteämiskulma on 90 astetta.

Parsiminen on kätevämpää, jos pohjana käyttää päällystettyä aaltopahvia. Silloin myös parsinta pysyy tasaisempana. Parsituksi aiottu kohta on pingotettu napakasti aaltopahville niin, että virkkauksen kuvio säilyy muodoltaan oikean muotoisena. 

Olen parsinut laajojakin alueita samanaikaisesti, jolloin saman parsinnan alle voi jäädä useampikin aukko. Ei kuitenkaan yli 4 cm:n kokoisia alueita, jotta on ollut helpompi hallita parsittujen alueiden pysymistä oikean muotoisina.

Kun parsinnat valmistuivat, piirsin Styrox-levylle 46 cm halkaisijaltaan olevan ympyrän, jonka mukaan kiinnitin työn nuppineuloilla alustaansa. Suihkutin työn kosteaksi vedellä, johon olin lisännyt n. teelusikallisen etikkaa. – Kaikki neulelangat pitävät etikkaa hoitoaineena.

Seuraavana päivänä irrotin työn alustaltaan ja piirsin kaavapaperiin ympyrän Styrox-levystä kaavaksi. Kiinnitin kaavan nuppineuloilla kaksinkertaiselle, turkoosille kankaalle. Lisäsin 1 cm saumavarat ja leikkasin.

Ompelin/huolittelin molempiin puoliin n. 20 cm sik-sak-ommelta. Sitten asettelin kankaat vastakkain niin, että huolitellut kohdat tulivat samaan kohtaan (tuleva tyynyn täyttöaukko). Ompelin sentin saumavaroilla kankaat yhteen, jättäen huolitellun kohdan sulkematta. Lopuksi huolittelin ommellunkin reunan.

Kun tyyny oli ommeltu, kiinnitin pitsiparsitun osan kiinni tyynyn päälliosan sauman tuntumaan. Kiinnitin sen muutamalla pistoilla n. 5 cm välein niin, että kiinnitys on aina samanlaisissa kuviokohdissa. Näin koristepäällinen asettuu tasaisesti.

Pesin viime vuonna huonoksi menneitä nukkumatyynyjä sillä ajatuksella, että täytteet uusiokäytettäisiin myöhemmin jossain muualla. Tämä tyyny täytettiin nyt noilla vanuilla. 

Ensimmäisellä täyttökerralla tyynyn alapuoli muuttui muhkuraiseksi. Olisi ehkä pitänyt nyppiä vanua pienemmäksi, mutta mukavuudenhaluisena naisena leikkasin tyynyn pohjaan tekemälläni kaavalla 2 cm vahvuisen vaahtomuovin, jolla tyynyn alapuolesta tuli sileä ja mukavan tuntuinen.

Lopuksi ompelin piilopistoilla täyttöaukon umpeen ja kiinnitin loputkin koristepäällisestä.

Ihan mieluinen siitä tuli 😊

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Katariinan mp-tuunaus 3.

Katariinan satulaprojekti etenee kohti loppuaan. Verhoilun asettelu satulan runkoon on käsiä kuormittava toimenpide, jolla saadaan mahdollisimman hyvin istuva satula.

Tallin vessan sisustus on muuttunut viimenäkemältä aiempaan kalustukseen sopivalla seinäpäällysteellä. 

Satulan verhoiluprojekti jatkuu

Kun kaikki ompeluvaiheet on suoritettu, vedetään valmis verhoilu satularungon päälle. Voi olla että nahka tarvii suostuttelua. – Itse suosin tiukkaa päällistä, vaikka kädet ovatkin kovilla tässä vaiheessa työtä.

Työn paras kohta on saada popniitit paikoilleen. Tämäkin työvaihe vaatii tekonahan "kinnaamista". 
– Jokainen niitti vaikuttaa penkin ulkonäköön, joten niiden paikat kannattaa katsoa tarkkaan.

Kun popniitit ovat paikoillaan, liimataan lepattavat nahkapalat kiinni satulaan.

Lopuksi liimataan ohut huopakangas koko satulan pohjan alueelle viimeistelemään työ.

Rei´itetään nahkapaskalla merkatut niittien paikat.

Kun penkin verhoilu on paikoillaan, teipataan heltan reuna maalarinteipillä, jotta voidaan merkata niittien paikat ja sopiva etäisyys reunasta.

Niittien kiinnittämisessä tarvitaan kierrelukitetta ja ruuvimeisseli.

Kun niitit on kiinnitetty, satulan verhoilu on valmis.

Tallin sisustus

Vessan uusi sisäseinä.

Tallin yläparven portaikosta.

Joulusukka odottaa seuraavaa täyttöä ympäri vuoden.

Tallin joulu

Viimeisestä kuvasta huolimatta – mukavaa kesää kaikille

- Katariina -

Muut julkaisut:

• Katariinan mp-tuunaus (ensimmäinen osa)
• Katariinan mp-tuunaus 2.

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Vessapaperiteline puuhelmistä

Tällä kertaa tuli tarve palata elämän perusasioihin ja tehdä jotain yksinkertaista ja silmää miellyttävää. – Kun kaapista löytyy vuosiksi unohtuneet puuhelmet, ei ilmaiseen vessapaperitelineeseen paljon muuta kaivatakaan.

Nylon-naru on vedetty puuhelmien (12 kpl.) läpi ja kiinnitetty, painamalla proppu helmen reikään niin, että naru jää väliin. Helmen läpimitta on 2,7 cm. – Saattaa olla, että helmi on alkujaan ollut läpimitaltaan 3 cm.

Naruun kannattaa jättää pari cm tyhjää, jotta wc-rulla pyörii kunnolla.

Lopuksi silmukkaruuvit molempiin päihin. Toisen pään silmukkaruuvin lenkki avataan pihdeillä vähän auki, jotta saadaan wc-rulla myös vaihdettua.

Silmukkaruuvit tarvitaan myös vastakappaleiksi, jotta helminauha saadaan ripustettua. Tässä kiinnitys seinäkaapin alapohjaan.

Kukkakoriste on vanha kynttilämansetti.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Katariinan mp-tuunaus 2.

Päällisen "makkaroiden" aikaansaamiseksi tarvitaan ohutta (3mm) vaahtomuovimattoa, lakanakangasta ja sprayliimaa. 

Liimalla saadaan kangas pysymään vaahtomuovin päällä, mutta ei ole pakollinen. 

– Liika liimankäyttö sotkee ompelukoneen neulan ja ompelemisesta voi tulla hankalaa. 

Piirretään makkaroiden leveydet kankaalle. Piirtäminen auttaa hahmottamaan makkaroiden leveyden ja ompelemaan suoraan.

Kun on ommeltu suorat ompeleet viivojen mukaan, tehdään taitos ensimäiseen "makkaraväliin" ja tikataan nurjalta puolelta ensimmäisen sisäänotto parin millin päästä. Kun kaikki taitokset on ommeltu, päällipuolelta näyttää, kuin päällisen nahka olisi ommeltu erillisistä kaitaleista.

Kaavojen piirtämisessä hyödynnetään vanhaa päällistä ja satulan runkoa.

Kun kaikki makkarat on ommeltu, leikataan kangas muotoonsa ja piirretään ommelten paikat.

Kun satulan runko on siistitty ja maalattu, liimataan halutun paksuinen pehuste satulan rungon päälle. 

Pehmuste voi olla vaikka retkipatjaa. - Itse suosin auton äänieristelevyä koska siinä on oma liima.

Penkin taakse haluttiin heltta, joten sellanen piti keksiä omasta päästä. 

Heltassa on kaksi kangasta jotka ommetiin ensin oikeat puolet vastakkain, sitten käännettiin. Reuna ommellaan vielä yhteen, näin estetään heltan pussittuminen. 

Penkki alkaa näyttämään penkiltä. Vaikein osuus on edessä. Etureunaan tulee eniten kangasta ja kone saattaa olla tässä vaiheessa aika kovilla.

– Seuraavalla kerralla palataan vielä tallin sisustukseen ja jatketaan satulantekoa.

- Katariina -

Muut julkaisut:

• Katariinan mp-tuunaus (ensimmäinen osa)
• Katariinan mp-tuunaus 3.

Jos tykkäsit julkaisusta,

jaathan sitä eteenpäin, kiitos.