31.5.2022

Kesän alku ilman pihaa ja poraa


Kesäkuu vei mennessään pitkäaikaisen vaiteliaisuuden täällä blogissa. Lieneekö luonnon herääminen, vai värien palaaminen saanut aikaiseksi taas halun kirjoittaa?

Aikaisempina vuosina kesä on alkanut piharoskien karsimisella tai muuntamisella roskista silmäniloksi.
Riippakoivun pudonneet oksat saivat uuden muodon kranssien pohjana ja kuivuneet ruohotuppaat päätyivät osaksi kesäkukkien asetelmia. 

Tänä kesänä lähin ulkotilani on muuttunut pihasta parvekkeeksi, joten ensimmäiset kesätoimet kohdistuivat siihen. Syksyllä asetetut kuiva-asetelmat vaihtuivat värikkäisiin kesäkukkiin, ilman pienintäkään ajatusta yhdestäkään trendiväristä tai muoti-ilmiöstä.
- Parvekesomistuksen ydinajatuksena vallitsi pakkomielteinen porakoneen välttely.

Hylkytavarasta somisteeksi


Kukkalaatikko ompelukoneen laatikkokehikosta ja säkkikankaasta






Metsärinteeltä mukaan tulleesta, silmääni miellyttävästä "hylkytavarasta" sai luvan tulla parvekesomisteita ja ruukunpäällisiä. Aikoinaan kirppikseltä ostamani ompelukonelaatikot saivat luopua kehikoistaan, jotka siirtyivät korvaamaan parvekelaatikot. Kehikoihin asettamani säkkikankaat peittävät sopivasti alla olevat muoviruukut kätköönsä.
Estin kasteluveden valumisen, vetämällä pakastepussit muoviruukkujen päälle.

Alkuun oli ongelmana se, että parvekekaiteeseen ei voinut saada minkäänlaista kannaketta. Tähän ongelmaan tuli ratkaisu poistamalla koukut neljästä halvasta henkarista ja taivuttamalla ne niin, että koukun toinen pää tarttuu parvekekaiteen taivutetun peltireunan taakse ja toinen pää kiertyy laatikon kehikon reunalistan alle. Sitten vielä kieppi rautalankaa koukkujen ympäri varmistukseksi.

Symmetrisestä epäsymmetriseksi


Koska laatikkokehikot ovat pienet, jäi vaihtoehdoksi asettaa kumpaankin kaksi kukkaa, jolloin ns. asetelman säännönmukainen toteutuminen ei päässyt ihan helpoimmillaan toteutumaan. Parillinen määrä on harvoin mielenkiintoinen asetelmissa. Tämän vuoksi rikoin symmetrisyyttä valitsemalla päätyihin eri kokoiset lumisade-kukat ja lisäsin pienemmän päätykukan alle punaisen verkonkohon. Näin symmetrisyys väheni, muuttamatta asetelmaa toispuoleiseksi tai kieron näköiseksi.

Hylkyjen liitto


Edellisessä kodissani abstraktinen tauluni miellytti silmääni tupakeittiön seinällä. Täällä se ei tuntunut löytävän paikkaansa mistään, joten aikeissa oli luopua koko taulusta. Oli myös epäkäytännöllinen maalausteline, joka ei koskaan pysynyt kasassa varsinaisessa hommassaan. Olin jossain vaiheessa suunnitellut telineestä jopa lampunjalkaa, joka testatessa ei sitten tuntunutkaan toteuttamisen arvoiselta.
- Niinpä kehittyi ajatus yhdistää nämä kaksi "hylkyä" keskenään parvekkeellani ja onnistua samalla välttämään edelleen porakoneen käyttöä.

Lahjakukat linnunpesäksi




Sain lahjaksi upean amppelikukan. Oli laitettava mietintämyssy syvälle päähäni, jotta keksisin, miten saisin kukan arvoiseensa paikkaan. Suuri kukka toi mieleeni kukkaniityn tai linnunpesän, joten käteni väsyttyä sovitteluhommassani, päädyin asettamaan Martti-hanheni sen päälle. - Joten, ei muuta kuin muoviset kannakkeet irti ja pesä hanhineen parvekkeen aurinkoisimmalle paikalle.
Tällä paikalla kukka ei valitettavasti saa loistaa kauneuttaan pihassa kulkeville, mutta itselleni se on juuri näyttävimmällä paikallaan.

Kesäsisustus vapaalla kädellä


Tämä on elämäni ensimmäinen parveke, jonka olen luonut kesähuoneeksi. Yksinkertaisuudessaan se on itselleni viihdyttävä paikka, joka oli kiva ja yksinkertainen luoda.
Ehkä ensi kesänä teen sen toisin? - Tai sitten en. 😊

- Tse -


Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

3.3.2022

Perhonen elämän varrella


Blogin nimi on edelleen Metsärinteen tonttu, vaikka olen asunut Isossakyrössä jo nelisen kuukautta.

Mietin ensin, että muuttaisin nimen, mutta tulinkin siihen tulokseen, että nimi säilyköön. Eihän blogin nimen tarvitse olla paikkasidonnainen, Metsärinne on siis kirjoittajan mielessä mukavina muistoina ja blogissa, koska se on vain tottumuskysymys.

Blogaaminen on jäänyt todella vähälle jo pitkään, johtuen asunnon myynnistä, ostosta ja uuden kodin  sisustamisesta. Ehkäpä seuraavissa postauksissa kerron, miten uuden asunnon sisustaminen on edennyt ja kuinka uusi paikkakunta alkoi tuntua kotikonnulta. - Nyt kerron kuvassa olevasta perhosesta.

Perhonen elämän varrella


Ihmisillä saattaa olla joku väri tai symboli, joka ilmenee elontiellä useaan otteeseen erilaisissa yhteyksissä. Itsellänikin on sellaisia, kuten perhonen erilaisissa muodoissaan.

Muistan piirrelleeni perhosia pienenä tyttönä piirustuslehtiöihin ja teininä oppikirjojen marginaaleihin ja kouluvihkoihin. Aikuisena perhonen on esiintynyt askarteluissa ja käsitöissä, jopa laulun sanoissa.
Tällä kertaa se tupsahti kirjoneulemalliksi.

Malli on pitkään ollut "pöytälaatikossa", kunnes Jonna-tyttäreni pyysi minua lisäämään villasukkavarastoaan. Pengoin koneelta mallejani, kunnes päätin valita perhosen esiintymään ensikertaa tyttöni sukissa.

Siinä se nyt on neulottuna. On ihan samaa tyyliä, millaisia aiemminkin piirtelin ja askartelin. Ensin meni langanjuoksut vähän kireiksi, mutta pian sormet tottuivat säätelemään. Nyt mielessä siintää ajatus mallista, jossa on jotain muutakin perhosen ympärillä. - Mutta se on sitten niitä tulevaisuuden juttuja.

Laitoin mallin myyntiin lankajengille.

- Teija Seijari -


Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.