Olin kiusaamisen kohteena

En tällä kertaa kirjoita kenenkään muun tarinaa tai mielipidettä, kuten keskiviikkoisin on tässä blogissa ollut tapana, vaan omani.
– Kertomani kokemus ei tule jättämään itseeni minkäänlaisia traumoja, mutta aikaansai ymmärrystä ja sympatioita jatkuvasti kiusattuna olevia kohtaan.

Tekstissä on käytetty kiusatusta nimitystä: ”inhottu”, koska kiusaajien käytös saa tuntumaan sellaiselta.

– 

Kävelen autooni, sydän pamppaillen kokemastani kohtelusta, jota en uskonut tulevani enää kokemaan. Kaukaisuudesta tutut mitättömyyden, erilaisuuden ja nolouden tunteet vyöryivät, kuin aallot ylitseni, vaihdellen suuntaa voimattomuuden ja toivotun välinpitämättömyyden välimaastossa. Kuulen edelleen pääni sisällä ilottoman kuoronaurun, josta ei erota iloa tai hyväntahtoisuutta.
– Uskomatonta, että olin aiheuttanut tuon naurun kertomalla henkilökohtaisen asian.
– Kertomalla naulitsin otsaani näkymättömän, mutta kipeän leiman.

Ujoja vai ilkiöitä?

On monia tapoja mitätöidä toinen ihminen ja tehdä hänet näkymättömäksi. Yksi toimintamalli on keskittyä tuijottamaan esim. ruokalautastaan, tai omia kengänkärkiään, inhoamansa ihmisen tullessa huoneeseen. Muualle katsojat voivat toki olla ujojakin, mutta tässä ei tarkoiteta heitä. Tulijaa ei tervehditä, eikä hänelle luoda pitkiä katseita, mutta hänen puhuessaan voidaan pyöräytellä silmiä merkitsevästi vierustoverilleen. Suupielet kaartuvat alas ja silmät pysyvät muualle keskittyneinä, kun tulijalle heitellään väheksyviä kannanottoja. - Tällaistakaan eivät ujot tee.

Hyvin pian kohteena oleva huomaa, että edes puheenaiheen vaihtaminen ei auta, vaan kaikki hänen sanomansa aiheuttaa samanlaista väheksyntää sekä sanoin että ilmein. Toisin sanoen inhotulle ”näytetään hänen paikkansa” ja ilmaistaan hänen vähäinen merkityksensä muihin läsnäolijoihin nähden.
– Kuin suoraan artikkelista, joka kertoo koulukiusaamisen tunnistamisesta.
– Miten voi olla mahdollista, että koen tällaista aikuisena ihmisenä? Miten on mahdollista, että tilanteen kokeminen tuntuu täsmälleen yhtä pahalta, kuin pienenä koululaisena? Silloin luokan pojat testasivat rajojaan, kunnes kiusaaminen saatiin loppumaan, antamalla samalla mitalla takaisin.
– Aikuisena ei voi mennä ”vastustajansa” tasolle. Ei halua suuttumalla, tai riitelemällä enää puolustaa oikeuttaan olla ja elää sellaisena, kuin on. – Mitä tästä seuraa?

Kehonviestintä kiusaamisen apuvälineenä

– Siitä seuraa se, että ihminen haluaa piilottaa haavoittuvuutensa. Ei halua antaa heille iloa siitä, että ovat onnistuneet loukkaamaan. On heitettävä huumoriksi, vaikka se onkin vain huono ”laastari” tuossa tilanteessa, eikä suojele alla olevaa haavaa. Haava repeytyy auki jatkuvasti, kunnes muisti ei enää tuo välähdyksinä muistoja tuosta ahdistavasta näytelmästä.

Monella on käsitys, että olemme kasvatuksessamme saaneet opiksi, olla näyttämättä negatiivisia tunteita toista ihmistä kohtaan. On kuitenkin myönnettävä, että kaikille sitä ei ole opetettu, tai sen tärkeyttä ei ole osattu sisäistää niin, että se olisi siirtynyt käytökseen.
– Onko osalla ihmisiä kykenemättömyys hallita kehonviestintäänsä?
Ei loukkaukseen tarvita aina edes sanoja, pelkät inhon ja väheksynnän ilmeetkin riittävät.

"Mielipidejohtajat" nauttivat myötäilijöistä

Kun ihminen tuntee tulleensa ns. ”porukan pilkkaamaksi”, löytyy tuosta porukasta usein ns. ”johtohahmo”, jonka käytöstä muut myötäilevät ja tulevat kuin huomaamattaan osallistuneeksi jopa kiusaamiseen. Johdatteleva tyyppi kyllä huomaa olevansa vaikuttajana. Hän paistattelee omahyväisenä ”mielipidejohtajuuttaan”, kuin kukko tunkiolla.
– En tiedä, oliko kokemassani tilanteessa tuollaista mielipidejohtajaa, koska en ole vakituisesti tekemisissä näiden ihmisten kanssa, enkä tunne heitä siinä mielessä.

Haluan antaa kaikki sympatiani niille, jotka kokevat toistuvasti työpaikoillaan tulevansa alistetuiksi ja mitätöidyiksi. Toivon rohkeutta kiusaamisen sivustaseuraajille, olla myötäilemättä työpaikkakiusaajaa, vaikka se tuntuisi kuinka parantavan omaa asemaa yhteisössä.

Toivon myös, että työterveyshuollossa kiinnitettäisiin huomiota kiusaajien mielenterveyteen, jotta kiusaamisen perussyihin päästäisiin käsiksi. Tätä kautta olisi realistisempaa saada kiusaaminen jossain vaiheessa edes vähenemään. Kun Henkinen väkivalta yhteisöistä vähenee, vähenevät myös mielenterveysongelmat.
– Joissakin ihmisissä henkiset ongelmat purkautuvat käyttäytymishäirioinä, kuten kiusaamisena. Kaikkien luulisi tietävän sen.

Epäeettisen lajin monipuolisuus

Kiusaamista esiintyy perheistä ja lastentarhoista vanhustenhoitopaikkoihin asti, eli kaikkialla, jossa ihmiset ovat tekemisissä keskenään. Mielestäni kiusaamista ei kuitenkaan pitäisi aina käsitellä kokonaisuutena. Vaikka perus-kiusaamistavat ovat enimmäkseen paikkariippumattomia, silti luonne ja vaikutukset muuttuvat ihmisten iän, tapakulttuurin ja monen muun asian vaikutuksesta. Esimerkiksi työelämän keskinäinen kilpailu valta-asemasta, palkoista ja työtehtävistä, vaikuttavat omalla tavallaan kiusaamistapoihin ja niiden vaikutukseen kohteeseensa.

Mielestäni kiusaamisongelman ratkaisu ei ole se, että kiusaamisen kohteeksi joutunut alkaa muuttaa persoonaansa ja käyttäytymistapojaan. 
– Harmillisen moniin kiusatun selviytymistarinoihin näyttää kyllä liittyvän oman persoonallisuutensa "tasapuolistaminen ja latistaminen". – Sekö on elämää, ettei erotu takanaan olevasta tapetista?

-Tse-

Linkit: 

• Näistä merkeistä tunnistat myrkyllisen työyhteisön
  – “Työpaikkakiusaamisen sijaan pitäisi puhua henkisestä väkivallasta”
• Työpaikkakiusaaminen ja kaksoisuhriutumisen dynamiikka
• Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa (mieli)
• 10 käytännön neuvoa - Näin teet työpaikkakiusaamisesta lopun
• Näin työpaikkakiusaamisesta selviää - Kokemuskertomuksia

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos..

Uuden työpaikan ilo ja kirous

Pääseminen monien tavoittelemaan työtehtävään, saa uuden työntekijän asettamaan oman rimansa todella korkealle. Huvittavinta on, että aloittelija pukee itsetutkiskelunsa yleensä samanlaiseen ajatuskulkuun, kuin itseään puolustava pikkunaskali, selittäessään isälleen tihutyöstään. Hän asettaa oman työsuorituksensa laatutavoitteen sen mukaan, mitä olettaa pomon häneltä toivoneen. Mielessä on jatkuva pelko, että herää epäilys hänen näytelleen viisaampaa ja osaavampaa, kuin todellisuudessa onkaan. ”Eikö oikeesti ollut mua parempia hakijoita?”, miettii hän.
– Aloittelija pähkäilee, tuleeko eteen se kaamea tilanne, kuin vahassa sadussa: ”Hiiri kissalle räätälinä”, jossa valeräätälin töpeksinnät saivat kissan lopuksi hotkaisemaan hiiren suihinsa. Tässä tapauksessa suuhun hotkinnan korvaisivat potkut, tai vähintäänkin siirto lähemmäksi ulko-ovea.

Noin puolentoista kuukauden tienoilla työ alkaa sujumaan, mutta ei vielä rutinoitumaan. Aloittelijankin itsetunto alkaa hiukan nousta. Joskaan ei korkeimmalle korokkeelle, ”jottei mahdollinen putoaminen vain liikaa kirpaisisi”.
Sen verran on itsetunto kuitenkin kohonnut, että hän uskaltaa suostua pitämään pitkässä palaverissa tilaisuuden pisimmän esitelmän firman lähimmälle yhteistyökumppanille.
– Miettii, että jossainhan se on kyntensä näytettävä jo tässä vaiheessa.
– Parinkymmenen minuutin PowerPoint-esitys hoituu kyllä.

Palaveria edeltävä aika tulee käytettyä esityksen harjoitteluun. ”Se, että esitys tulee olemaan englannin kielellä, on vain haaste, joka voitetaan”. Hän treenaa, puhelemalla itselleen englanniksi muutamina päivinä, ja huolehtii siitä, että ymmärtää, mistä aikoo puhua. Hän katsoo vielä ennen esiintymistään internetissä videon, jossa esitelmöijä jäätyy sananmukaisesti sijoilleen, eikä lopuksi saa suustaan kuin hajanaisia lausahduksia.
– Tuosta ei ole pelkoa, miettii hän, ja ihmettelee sönköttävää esitelmöijää.

Näytönpaikka

Koittaa esityksen esittämispäivä ja ollaan tilanteessa, jolloin vierailijat jo istuvat ja odottavat tilaisuuden alkavan. Myös esitelmöijämme odottaa, ja katselee turvalliselta etäisyydeltä ”pönöttävää” yleisöään. Onnekseen mitään ”pönötystä” ei päällisin puolin kuitenkaan havaitse, vaan ”ihan rentoa porukkaahan se”.

Kävellessään yleisön eteen, hän yhtäkkiä havaitsee omat kätensä, eikä yllättäen tunnu löytävän niille sopivaa asentoa. Kädet levottomina heiluen, hän aloittaa esityksen. Yhtäkkiä hän tiedostaakin omat kasvonsa ja tuntee niissä odottavan tuijotuksen usealta taholta. Puna leviää poskiin ja kuumotus saa silmät tuntumaan ulkonevilta kuumilta palloilta kuopissaan. Hän kuuntelee omaa ääntään, joka solkkaa englanniksi jotain käsittämätöntä, johon pitäisi pikaisesti tehdä jotain korjaavaa. Asiat tuntuvat unohtuvan, eikä puhetta tahdo tulla enää ollenkaan. - Ei tulisi edes suomeksi! – Onneksi pomo huomaa ”jäätymisen” ja rientää jatkamaan siitä, mihin hän oletti esityksen jääneen. – Varsinainen esiintyjämme vetäytyi taka-alalle kiitollisena ja toivoi olevansa näkymätön.

Häpeästä riutuva käpristelee tuskissaan ja ihmettelee, mitä tapahtui?
– Tuliko kosto ja näpäys internetin sönköttäjän väheksynnästä, kun tämmöisen häpeän lykkäsi tärkeässä paikassa?
– Työkaveri sanoi et sekin oli ihan pihalla. Se mietti jotain omia juttuja ja havahtui siihen, kun pomo katsoi kysyvästi. Tämä muisto ei hevillä häviä, toteaa esitelmöijä ja aloittelija, jonka näkymättömyystoiveeseen ei koskaan vastattu.

Muisti tuo väläyksiä tapahtuneesta, kunnes uudet kolhut peittävät vanhat ja elämän oikeudenmukaisuus näyttää muidenkin mokaavan.

-Tse-

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.