Kesäkuu vei mennessään pitkäaikaisen vaiteliaisuuden täällä blogissa. Lieneekö luonnon herääminen, vai värien palaaminen saanut aikaiseksi taas halun kirjoittaa?
Aikaisempina vuosina kesä on alkanut piharoskien karsimisella tai muuntamisella roskista silmäniloksi.
Riippakoivun pudonneet oksat saivat uuden muodon kranssien pohjana ja kuivuneet ruohotuppaat päätyivät osaksi kesäkukkien asetelmia.
Tänä kesänä lähin ulkotilani on muuttunut pihasta parvekkeeksi, joten ensimmäiset kesätoimet kohdistuivat siihen. Syksyllä asetetut kuiva-asetelmat vaihtuivat värikkäisiin kesäkukkiin, ilman pienintäkään ajatusta yhdestäkään trendiväristä tai muoti-ilmiöstä.
- Parvekesomistuksen ydinajatuksena vallitsi pakkomielteinen porakoneen välttely.
Hylkytavarasta somisteeksi
 |
Kukkalaatikko ompelukoneen laatikkokehikosta ja säkkikankaasta
|
Metsärinteeltä mukaan tulleesta, silmääni miellyttävästä "hylkytavarasta" sai luvan tulla parvekesomisteita ja ruukunpäällisiä. Aikoinaan kirppikseltä ostamani ompelukonelaatikot saivat luopua kehikoistaan, jotka siirtyivät korvaamaan parvekelaatikot. Kehikoihin asettamani säkkikankaat peittävät sopivasti alla olevat muoviruukut kätköönsä.
Estin kasteluveden valumisen, vetämällä pakastepussit muoviruukkujen päälle.
Alkuun oli ongelmana se, että parvekekaiteeseen ei voinut saada minkäänlaista kannaketta. Tähän ongelmaan tuli ratkaisu poistamalla koukut neljästä halvasta henkarista ja taivuttamalla ne niin, että koukun toinen pää tarttuu parvekekaiteen taivutetun peltireunan taakse ja toinen pää kiertyy laatikon kehikon reunalistan alle. Sitten vielä kieppi rautalankaa koukkujen ympäri varmistukseksi.
Symmetrisestä epäsymmetriseksi
Koska laatikkokehikot ovat pienet, jäi vaihtoehdoksi asettaa kumpaankin kaksi kukkaa, jolloin ns. asetelman säännönmukainen toteutuminen ei päässyt ihan helpoimmillaan toteutumaan. Parillinen määrä on harvoin mielenkiintoinen asetelmissa. Tämän vuoksi rikoin symmetrisyyttä valitsemalla päätyihin eri kokoiset lumisade-kukat ja lisäsin pienemmän päätykukan alle punaisen verkonkohon. Näin symmetrisyys väheni, muuttamatta asetelmaa toispuoleiseksi tai kieron näköiseksi.
Hylkyjen liitto
Edellisessä kodissani abstraktinen tauluni miellytti silmääni tupakeittiön seinällä. Täällä se ei tuntunut löytävän paikkaansa mistään, joten aikeissa oli luopua koko taulusta. Oli myös epäkäytännöllinen maalausteline, joka ei koskaan pysynyt kasassa varsinaisessa hommassaan. Olin jossain vaiheessa suunnitellut telineestä jopa lampunjalkaa, joka testatessa ei sitten tuntunutkaan toteuttamisen arvoiselta.
- Niinpä kehittyi ajatus yhdistää nämä kaksi "hylkyä" keskenään parvekkeellani ja onnistua samalla välttämään edelleen porakoneen käyttöä.
Lahjakukat linnunpesäksi
Sain lahjaksi upean amppelikukan. Oli laitettava mietintämyssy syvälle päähäni, jotta keksisin, miten saisin kukan arvoiseensa paikkaan. Suuri kukka toi mieleeni kukkaniityn tai linnunpesän, joten käteni väsyttyä sovitteluhommassani, päädyin asettamaan Martti-hanheni sen päälle. - Joten, ei muuta kuin muoviset kannakkeet irti ja pesä hanhineen parvekkeen aurinkoisimmalle paikalle.
Tällä paikalla kukka ei valitettavasti saa loistaa kauneuttaan pihassa kulkeville, mutta itselleni se on juuri näyttävimmällä paikallaan.
Kesäsisustus vapaalla kädellä
Tämä on elämäni ensimmäinen parveke, jonka olen luonut kesähuoneeksi. Yksinkertaisuudessaan se on itselleni viihdyttävä paikka, joka oli kiva ja yksinkertainen luoda.
Ehkä ensi kesänä teen sen toisin? - Tai sitten en. 😊
- Tse -
Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.
