Marja istuu apaattisena, ja kuin huomaamattaan tv:stä tulevat ohjelmat lävistävät hänen päänsä, jättämättä mitään jälkeensä. Ajatuksissa risteilee koko eletyn elämän kaari. Kivun, häpeän ja pettymyksen tunteet nousevat pintaan vuorotellen. Tuntemukset ovat tuoreen ja kipeän tuntuisia, vaikka aikaa on kulunut ja ”vettä virrannut…”, kuten sanotaan.
”Aika parantaa haavat”, on kulunut sanonta, jonka sanoma on tarkoitettu olemaan lohduttava ja vapauttava. On olemassa ihmisiä, joille tuo lausahdus on kylmää ja säälimätöntä ironiaa. Nuo ihmiset ovat rakkauden kerjäläisiä ihmisvilinässä, jossa kerjäläisen läsnäolo koetaan kiusallisena ja häiritsevänä. He ovat tulleet torjutuiksi juuri niiden ihmisten taholta, joiden vastarakkaus ja välittäminen olisi antanut sen kaikista tärkeimmän työkalun, jolla elämässä selviää. Se työkalu on omanarvontunne. Joku saattaa miettiä, että tuo työkalu on itsetunto. Itsetunto on mielestäni sitä, että osaa tunnistaa omat kykynsä ja mahdollisuutensa. Kun puhutaan ihmisestä, jolla on hyvä itsetunto, koetaan se joskus jopa itserakkautena, tai jollain tavalla muiden yläpuolelle asettumisena. Riippuu myös lausujan äänenpainotuksista, kuinka se koetaan. Omanarvontunnetta ei voi käsittää kuin yhdellä tavalla. – Kun sitä on, ihminen arvostaa itseään monitahoisesti, ja tunnistaa, ”mihin missäkin riittää”.
Aika parantaa normaalisti haavat, mutta jos ne avataan jatkuvasti uudelleen auki, jäljelle jäävä arpi saattaa näkyä ja tuntua koko loppuelämän. Näin käy myös henkisellä puolella. Ihmisen muisti ei rajoitu vain visuaalisiin asioihin. Lapsuuden katsekontaktin vähyydestä ja torjunnasta aiheutunut muisto saattaa nousta tahdosta riippumattomasti tilanteessa, jossa vastapuolena oleva ihminen väistelee katsetta omasta syystään. Syy voi olla hänen ujoutensa tai tilanteen aiheuttama vaivautuneisuus. – Hänen syistään huolimatta, lapsuudessaan tai menneisyydessään useasti torjutuksi tullut ihminen tuntee tilanteen tuttuuden kehossaan. Lapsena kyseinen torjunta on tuntunut palana kurkussa, sykkeen kohoamisena ja jopa häpeänä.
– Sama tunne saattaa todellakin nousta samantyylisessä tilanteessa vuosienkin kuluttua. Omien tunteidensa tunnistaminen on tärkeää, ettei tulkitse vastapuolen reaktiota henkilökohtaisesti torjuvana.
Nostalgiaa ja joulunviettoja
On ymmärrettävää, että traumaattisia tapahtumia ei voi täysin pyyhkiä muististaan. Olisi kuitenkin armollista, jos nuo muistot eivät enää sisältäisi niitä tunteita ja aistimuksia, joita tapahtumahetkellä on ollut. Monesti kuulee puhuttavan vanhojen ”biisien” aiheutuneen nostalgisia tunteita. Ne voivat sisältää jopa tuoksuaistimuksia. Nostalgiset tunteet tulevat arvaamatta ja tilaamatta, niin myös traumaattiset muistot.
On tulossa joulu, jolloin perheet kokoontuvat viettämään aikaa. Mikä juhla sisältäisikään enemmän muistoja ja tuoksuja kuin joulu? Marja muistaa varhaislapsuutensa joulutunnelman mummon luona. Hän muistaa kinkun, torttujen ja luumukiisselin maun ja tuoksun. Mieleen muistuu myös lapsen jouluntunnelma, jota ei koskaan saa takaisin.
– Entäpä se joulupukki, jolla oli teini-ikäisen tädin ääni ja naisten punaiset kreppihanskat?
– Mukavasti jännitti ja pelotti.
Marja muistaa myös ne joulut, jolloin ei viettänyt enää joulujaan mummon luona, vaan oman äitinsä, isänsä ja kahden nuoremman sisaruksensa kanssa. Tuoksut olivat muuttuneet. Kinkun ja muiden jouluruokien tuoksujen lisäksi oli tullut alkoholin tuoksu.
– Alkoholin tuoksu äidin hengityksessä tuntui oudolta. Aivan kuin tuohon tuoksuun olisi liittynyt jotain salattua ja pelottavaakin. Äiti tuntui poissaolevalta ja hänen katseensa tuntui pysähtyvän jonnekin hänen ja itseni väliin, tai vastavuoroisesti itseni taakse, lävitseni.
- Sisareni harjoittelivat humalaisen katsetta, nostamalla sormensa kasvojensa välin ja sitten vetämällä sormen pois niin, että silmät jäivät siihen asetentoon, kuin olivat olleet sormeen katsoessa. Toimitusta seurannut kikatus oli ilmeisesti merkki leikin onnistumisesta?
- Tuohon aikaan jouluissa ei ollut enää lapsen joulutunnelmaa, vaikka Marja yritti omalla tavallaan tavoitella sitä. Hän siivosi joulun alla enemmän kuin koskaan muina aikoina, tai aikuisenakaan. – Pesuaineen tuoksu sai tehtäväkseen luoda hänen joulustaan ”joulumman”.
Marja muistaa äitinsä naurun vihloneen korvia, kun hän oli humalassa. Äidin mieliala saattoi humalassa vaihtua suuttumuksesta holtittomaan naurukohtaukseen, joka oli Marjasta äärettömän pelottavaa. Hän tietää, että juuri tuo äidin nauru saa hänet vieläkin säpsähtämään humalaisten äkkinäisiä ”kuoronaurunpurskahduksia”.
Ihmistuntemusta, vai ”takauma” menneisyydestä?
Joulun alla Marjan epävarmuus ja ahdistus alkavat nostaa päätään. Vaikka hänen lastensa perheet ovat hänelle tärkeintä maailmassa, yhteiset joulunvietot väsyttävät hänet aina niin, että hän nukahtelee vielä seuraavanakin päivänä. Omanarvontunne on tuolloin heikoimmillaan. Hän tekee henkisesti työtä, ettei tuntisi noissa joulujuhlissa olevansa ei-toivottu henkilö.
Hänen on vaikea uskoa lastensa vakuutteluja, että hänen tuntemuksensa ovat väärät. Asiaa pahentaa se, että hän ei, muutamaa "yökyläkertaa" lukuunottamatta, ole saanut viettää aikaa pojanpoikiensa kanssa, jotka ovat nyt jo teini-iässä. Jouluillallisilla pojat ovat hänelle hyvin vähäsanaisia, ja viettävät lahjojenjaon jälkeen loppuillan huoneissaan.
Marja pelkää olemuksessaan olevan jotain sellaista, jonka toiset ihmiset kokevat epämiellyttävänä ja luotaantyöntävänä. Hän haluaisi tietää, mitä se on, jotta voisi tehdä ”korjausliikkeitä”.
– Marja on epävarma siitä, mitkä tuntemukset tässä tapauksessa ovat vain heijastuksia vanhoista traumoista ja mitkä vuorostaan taitoa lukea läheistensä kehonkieltä?
Ihmistuntemusta kehonkielestä ja humala-asteesta
Alkoholistiperheen lapset joutuvat kehittämään itselleen taidon lukea kanssaihmistensä kehonviestintää, koska he ovat joutuneet ennakoimaan vanhempiensa käytöksestä, milloin he saattavat alkaa juoda. He oppivat tunnistamaan vanhemmassaan myös, miten käyttäytyminen muuttuu humalan eri vaiheissa. Näin tapahtui Marjallakin.
– Nousuhumalassa äiti tuntui liiotellun rakastavaiselta. Ryyppykavereiden ollessa meillä, sain olla välillä kehumisten keskipisteenä, esitellä piirustuksiani, lelujani ja mitä milloinkin. Humalan keskivaiheella hän herkistyi itkemään vuolaasti ja kuuntelemaan samoja nyyhkykappaleita kymmeniä kertoja. Tuolloin hänen puheenaiheitaan ei saanut yrittää kääntää mihinkään muuhun aiheeseen.
– Vaikka kuinka varoi ärsyttämästä, äiti muuttui usein väkivaltaiseksi. Välillä tuntui, kuin hän olisi hakemalla hakenut syytä kunnon raivopurkaukseen.
– Tuossa vaiheessa isäkin oli humalassaan siinä vaiheessa, että vanhempien keskinäiset välienselvitykset muuttuivat fyysisiksi yhteenotoiksi. Lopputulos oli yleensä se, että äiti keräsi meidät lapset, ja hakeuduimme turvaan naapureihin tai paikkakunnan ainoaan matkustajakotiin.
Tapa selvitä
Marja kertoi avoimesti kokemuksestaan, koska hän sanoo avoimuuden olevan yksi hänen selviämiskeinoistaan. Hän kertoo tarinansa, vaikka on jo melkein menettänyt uskonsa ihmisen hyvyyteen. - Kiitos, Marja.
– Usko ihmiseen ei ole vielä kokonaan mennyt. Tiedän ottavani riskin ollessani avoin, mutta ilman tuon riskin ottamista, saattaisin erakoitua ja eristäytyä täysin muista ihmisistä. Tuntuu, että kerrottu muisto kevenee jokaisen kertomisen jälkeen. – Toteaa Marja, ja jatkaa tiellään, jota ei kaikkinensa itse valinnut.
Kiitos, kun luit muistoni.
Onnellista joulua ja voimia vertaisilleni ja kaikille tämän jutun lukijoille
❤
Toivoo
Marja
Trauma on kuin sormenjälki
Koskettaessasi pintaa, mitään havaittavaa jälkeä ei jää. Sormen koskemaan kohtaan jää kuitenkin aina vähän rasvaa, johon vuosien varrella ilmassa leijuva lika ja pöly tarttuvat.
Vuosien kuluttua jälki ei ole enää huomaamaton, eikä sen puhdistaminen vaivatonta.
-Tse-
Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Jos tykkäsit julkaisusta,
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.
