14.11.2019

Ei se, mitä sanotaan, vaan se, kuinka sanotaan


Kieleen vakiintuneet sanonnat, muotisanat ja -hokemat


Julkkikset, elokuvat, tv-sarjat ja nykyään jopa sosiaalinen media tuottavat jatkuvasti uusia hokemia. Niillä jokaisella on oma elinkaarensa, joka voi olla kestoltaan muutamista kuukausista vuosiin, jopa vuosikymmeniin. Nykyään käytetään myös ”hokemia”, joiden alkuperää tai alkuperäisä merkitystä ei välttämättä edes tiedetä.
- "Tulee tupenrapinat” -sanonta kuvaa alkujaan tilannetta, jossa tilanteen kiperyys on saanut hermostuvan vetämään puukkonsa tupesta niin, että on kuulunut rapsahtava ääni.
- Aikoinaan on torppareilla ja isännillä on ollut tapana merkitä tehdyt työpäivät puukolla puupalaan, jota kutsuttiin pulkaksi. Tästä on peräisin sanonta: ”Päivä on pulkassa”.

Tuollaiset vanhat sananparret ovat jo niin vakiintuneita kieleen, että niitä kutsutaan ennemminkin sanonnoiksi. Kun puhutaan hokemista, jo nimestäkin voi haistaa jonkinlaista kyllästymistä tai tympääntymistä niiden liialliseen käyttöön.
- Höristelin korviani, kun havahduin erään kirjailijan käyttävän haastattelussaan juuri noita yleisimmiksi käyneitä muotihokemia: "penaalin terävin kynä" ja "kuin Strömsössä". Se, että hokemien käyttäjä on sanankäytön ammattilainen, tekee hänen vertauksiensa valinnasta jotenkin kummallista. Olisi helpompi ajatella, että tuossa ammatissa olisi mieluummin elämään jääneen sanan tai sanonnan luoja, kuin kuluneiden muotikliseiden käyttäjä. Varsinkin kun kyseessä on kirjailija, joka käyttää yleensä mukaansatempaavaa ja värikästä kerrontaa.

Itseilmaisutapa on henkilökohtainen valinta


Luontainen kyky matkia lajikumppaneidensa toimintaa, on yksi ilmenevimmistä ominaisuuksistamme.
- Hyvä esimerkki ilmaisun puolella on, kun entisen pääministerimme käyttämät vanhat sanonnat: ”ottaa kopin” ja ”saada maaliin” – muuttuivat hokemiksi. Jossain vaiheessa tuntui, että kaikki Arkadianmäellä olivat alkaneet kopittelemaan ja maalailemaan. - Ainakin tv-haastatteluista päätellen. Jossain vaiheessa hokemat levisivät toimittajille, ja nykyään niitä kuulee jo tavalliselta kaduntallaajaltakin.
- Yleistyipä taannoin myös, ilmeisesti armeijasta lähtöisin oleva sanonta: ”jalkautua”. Itsessäni muodostui tuon sanan yleistymisestä vain kysymys: ”Miksi?!”.
- Miten tuo sana voi olla parempi, kuin esim. ”liikkeellelähtö”, ”lähteä liikkeelle” tai ”mennä paikanpäälle”? - Onko tuo sana kaunis? – Minusta ei! - Onko se makuasia? – Taitaa olla?!

- Jostain syystä meillä ihmisillä on tapana naurahtaa hyväntahtoisesti, kuin hyvälle vitsille, kun keskustelukumppanimme, luennoitsija tai haastateltava lipsauttaa kuluneen vertauksen. Tästä huolimatta monet ovat todella kyllästyneet niihin.
- Sopivasti käytettynä noilla hokemilla on paikkansa, mutta sellaisten hokemien käyttö, jotka toistuvat jatkuvasti eri medioissa, kyllästyttää ihmiset, ja saa hyvänkin sanankäyttäjän ”kuulostamaan” sanomaansa huonosti valmistautuneelta.
- Totta. Hokemilla maustettua tekstiä on inhottava lukea. Siksi luen nykyään kaikki s-postit uudelleen, että saisin niistä pois voima-/täytesanat. Kirjoittajien olisi syytä miettiä, kuinka itsensä haluavat tuoda julki. - Kommentoi ystäväni hokemailmiöstä.
- Myös sivistyssanoissa löytyy muotisanoja. Yleisissä medioissa sivistyssanojen käyttö on nykypäivänä tavoitellun, yleisen saavutettavuuden rikkomista, mutta sitä voi pohtia jonkin toisen otsikon alla.

Onhan meillä ilmaisunvapaus?


Alla on teksti, jossa on saatu pituutta ja ilmeikkyyttä tekstiin vähän kyseenalaisella tavalla. Tekstin hokemien määrä on tahallisesti yliammuttu.
Yliampuvan tekstin alla on sisällöllisesti sama, selkeytetty muutos samasta tekstistä. Ilmeikkyys häviää, mutta ehkä jotain muuta saavutetaan luopumalla hokemista ja muotivertauksista?
Ilman hokemia oleva teksti on myös vähän liioiteltu. Se on jopa virallisen tuntuinen, jotta kontrasti olisi mahdollisimman selvä.

Alkuperäinen teksti ”hokemilla”


Päätin tarkastella asiaa isommassa kuvassa, mutta totesin, etten olekaan penaalin terävin kynä. Lannistumatta mietin, ettei kaiken tarvitse heti mennä kuin Strömsössä. Otin lusikan kauniiseen käteen ja aloin hommiin. Virheitä tuli, mutta elämä on. Mietin, että onhan tämä niin parhautta, kun huomaa, että ei kannata heittää pyyhettä kehään, vaan puskea vaan, kuin raivo härkä kohti maalia. Saihan siinä jumpata sen duunin kanssa, mutta lopputulema tulisi olemaan niin pro. Tämä eeppinen kädenvääntö on niin palkitsevaa, että tulen myymään idean heittämällä, vaikka alussa ei mennytkään, kuten Srömsössä. Enää ei kukaan länkytä laiskuudesta, vaan antaa niin rispektii. – Aika hässäkkä, mutta kannatti.

Ilman ”hokemia”


Projektin alkuvaiheen kokonaiskuvan hahmottaminen, sekä omien kykyjen tunnistaminen ja kehittäminen, auttoivat pääsemään alkuun. Työn haastavuudesta ja kuormittavuudesta huolimatta, hyvä lopputulos alkoi hahmottua. Homman edetessä, näkyi selvästi, että lopputulos tulee miellyttämään loppukäyttäjäänsä. 
- Lopullinen palaute on pelkästään positiivista, joten kova ahkerointi kannatti.  


Jutun pituuden perusteella voi päätellä, että aihe aiheuttaa allekirjoittaneelle monenlaisia tunteita.  😃

-Tse-

Linkkejä:



Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.