Blogivieraana Pirjo ja pitsiliinataulut --- 27.11.2019

Maisemataulut eivät ole minun juttuni, vaan vähän boheemina luonteena, haluan kotiini omanlaista ja itsetekemää. Saattaa olla, että joku muukin on keksinyt tehdä pitsiliinoista omanlaisensa taulun.

- Nämä ovat minunlaiseni versiot. 😊

Tämä ylempi on ollut alkujaan kultakehyksinen kukkataulu. Viime kesänä spreiasin kehykset mustaksi, ja lisäsin pohjaksi mustan kartongin.

- Näin kirpparilta ostamani pitsiliinat saivat mustan taustan ja kehykset ympärilleen.

Tämä, jossa komeilee neljä pitsiliinaa, on vanha ikkunankehys entiseltä työpaikaltani. Oli menossa kaatopaikalle, joten pelastin sen kurjalta kohtalolta. 
- Monia vuosia sekin makoili tylsänä yksinään, kunnes asetin senkin taustalle mustaa kartonkia, jonka teippasin reunoihin kiinni.  Mietin, että "pysyy, minkä pysyy", teipataan sitten uudestaan, jos alkaa irtoilemaan. 
- Kehyksille en tehnyt mitään, koska ovat juuri oikeanlaiset vähän patinoituneina. 
- Nuo kolme pientä pitsiliinaa olen saanut perintönä neljäkymmentä vuotta sitten. Nekin viettivät kaapissa pitkään tyhjänpanttina, mutta onneksi en ollut heittänyt pois. 
- Isomman liinan tarina on pyyhkiytynyt muististani kokonaan, mutta sekin pääsi pitkästä "kaappielämästään" arvoiselleen paikalle.

- Pirjo Korhonen -


Muita uusiokäyttö-töitä

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Tonttuovi kissanruokapakkauksen materiaalista

Tämä tonttuovi on jo pari vuotta vahna, mutta tässä, alle vuoden vanhassa blogissa, se on esiintynyt vasta blogin sisäisellä sivuilla: Monenlaista käsintehtyä. Näin joulunalusaikana on hyvä hetki kertoa sen tarina ja tekotapa.

Tonttuovi sisällä olevassa ulkolyhtysisustuksessa.

Varmaan moni käsitöitä harrastava tietää, miltä tuntuu, kun tekisi kovasti mieli askarrella jotain, mutta kotona ei tunnu olevan mitään mukavaan näpertelyyn kelpaavaa. Tällaisen ongelman kanssa pähkäilin minäkin pari vuotta sitten, eräänä harmaana marraskuun iltana.

Kaappeja aikani pengottuani, löysin ilokseni pussin, jonne olin varastoinut pahvisia kissanruokapaketteja. - Pikkuhiljaa idea alkoi hahmottua.

- Niinhän siinä sitten kävi, että lopputuloksena oli kissanruokapaketin pahvista veistetty tonttuovi. Paketti on niin vahvaa, päällystettyä aaltopahvia, että kaikki oven laudatkin olivat jo tavallaan valmiina. Piti vain veistää mattopuukolla niille raot. 

Tonttuoven tekotapa ja muut materiaalit

Ovi katoksineen on yhtenäistä pahvia. Yläkulmasta on vain leikattu pois neliön muotoinen pala, ja sivulle jääneet kielekkeet on taitettu ja liimattu katokseksi. Vahvistin vielä katon, liimaamalla päälle katon kokoisen kaistaleen pahvia.

Suuntaa-antava leikkausohje.

• Katon päällinen (vesikatto) on tehty liimamalla mustaa villalankaa vierekkäin.
• Katon reunat ja saranat tehtiin puisista paistovartaista.
• Ovikoriste muodostuu vanhoista joulukuusenkoristeista leikatuista osista.
• Kahvan materiaali on vajasta löytynyttä, ruosteista rautalankaa. 
• Katon reunat ja oven valkoinen laudoitus on maalattu maalikynällä, ja patinoitu mustalla ja ruskealla puuvärillä. Muut osat on väritetty puuväreillä.

Liimasin taakse vielä koko taustan muotoisen kappaleen samasta pahvista. Näin jäi myös painokuva piiloon ja ovesta tuli vahva.

Liimana on käytetty Erikeeperiä. Liimapistooli on kätevä tällaisissa, mutta itselläni on huonoja kokemuksiä sen pitkäänpitävyydestä.

Muita uusiokäyttö-töitä

-Tse-


Käsintehtyjä lisää sivulla: Monenlaista käsintehtyä

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.

Blogivieraana Pirjo ja ovistopparit

Jotta Metsärinteen tontun blogi ei jäisi liian suppeaksi, vastaisuudessa toivotetaan tervetulleiksi myös blogivierailijat kädentaitoineen ja teksteineen. Vierailijat ilmestyvät blogiin keskiviikkoisin, jos ei Metsärinteen tonttu ole kiertämättömän esteen saartamana.

Ensimmäisenä vieraana on Pirjo Korhonen.

Lapsen pyynnöstä syntyivät veikeät ovistopparit

Keskimmäisestä ovistopparista, jonka sain lahjaksi, alkoi kahden omatekemäni ovistopparin tarina. Tuotetilaus tuli lapsenlapsieni taholta, jotka luulevat tai uskovat minun osaavan kaikkea (jopa korjaamaan rikkimenneen vauvojen pesualtaan).

Tyttärentytär päätti, että haluaa oman ovistopparin, "joka ei kyllä ovistopparina toimi". "Sillä leikitään vain joskus". Tein ensin tuon vaaleanpunaisen, mutta hän halusikin sitten vaaleansinisen. - Joten, ei kun uutta tekemään. 😃 

- Piirsin vapaalla kädellä kaavat, joista tulikin aika suuret. Kankaanpaloja minulla riittää. Pohjalla on kauranjyviä, joita nyt, "kuinka ollakaan?", löytyi kaapista.  Yläosassa on vanua, ja lankaakin löytyi lankalaatikosta. Sitten vain virkkaamaan masua ja silmiä. 

- Kaikenlaisia helmiä on pitänyt säästellä. Niitä hyödynnetään tällä kertaa pöllöjen neninä ja silminä, jotka ompelin lopuksi kiinni ristiin rastiin. Olisihan toki kuumaliimakin käynyt, mutta arvasin että niillä leikitään, joten halusin varmistaa että pysyvät kiinni.

- Oikeastaan kaikki on ommeltu kiinni varmuuden vuoksi.

Tässä lyhykäisyydessään näiden ovistopparien tarina. Ja tyttärentytär oli onnellinen ❤️

Pöllö-ovistoppareiden koko ja materiaalit:

Korkeus: 27 cm

Täyte: Vartalon alaosassa karuranjyviä ja yläosassa vanua.

Käsissä/siivissä ja jaloissa on hieman vanua.
Kangas: Materiaalista en osaa sanoa. Vartalon kangkas on hieman
paksumpaa. ihan ohut ei toimisi. Kädet ja jalat ovat ohuempaa kangasta.
Langat: Jämälankoja, joiden materriaalista en tiedä.

- Pirjo Korhonen -

Jos tykkäsit julkaisusta, 
jaathan sitä eteenpäin, kiitos.