Päivän höpinät 10.3.2020
Nykyään älypuhelimen viihde- ja viestintäkäyttö on lisääntynyt siinä määrin, että sen käytöstä olisi jo kiireellistä luoda ja vakiinnuttaa käyttäytymissäännöt. Nyt en kuitenkaan aio puhua tilanteista, joissa ei pitäisi käyttää älypuhelinta, vaan siitä, että ihmiset ovat alkaneet tyytymään atk-osaamisessaan pelkästään tuon pienen ja epäkäytännöllisen viestintälaitteen käytön osaamiseen.
Älypuhelimen käyttö näyttää visuaalisesti ”asiansa osaavan” ihmisen puuhastelulta, kun sormet viuhuvat minipillerin kokoisilla näppäimillä tottuneesti ja osaavasti. Jo pienelle ihmistaimelle annetaan älypuhelin naputeltavaksi, koska se viihdyttää lasta ja sen käyttö on helppoa. Klikkaamalla näkymät vaihtuvat, eikä ole mitään tarvetta osata edes lukea, mitä klikkaa.
Isovanhemmat ihastelevat lastenlapsiaan, kuinka nopeasti kaikki napit jäävätkään mieleen.
Valitettavasti useat näistä osaavista klikkailijoista joutuvat menemään atk-kurssille, kun hankkiutuvat uuteen työpaikkaan. Perus-, ja viestintäohjelmia ei osata käyttää. Lisäksi yritysviestinnässä tarvittavat ohjelmat ja kirjoitustaito ovat päässeet rapistumaan, koska on totuttu käyttämään pikaviestimiä älylaitteessa. Yritysviestinnässä ei ole hyötyä lyhenteistä, eikä erilleen kirjoitetuista yhdyssanoista.
On hienoa, että asia-, viihde ja viestitäpalveluiden käyttö onnistuu mobiililaitteella. Oman puhelimen käyttö- ja synkronointiasetusten säätäminen omiin käyttötarkoituksiin sopiviksi on myös hyvä taito. Näitä en kiellä, mutta ei ole mitään järkeä luopua perus-tietokonetaidoista. Tulemme tulevaisuudessakin tarvitsemaan koodaajia ja työohjelmien käytön osaajia. Tarvitsemme kuvankäsittelijöitä, digitaiteilijoita, hyviä kirjoittajia, statistikkoja, sovelluskehittäjiä, jne. Näitä ei kehity pelkällä älypuhelinosaamisella.
-Tse-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.